Viestejä henkimaailmasta :)

Kävin viime lauantaina Marja Pennasella yksityisistunnossa, kun Taivaanvalkeissa on meneillään taas Henkisen kehityksen syysviikko. Kuten ennenkin, menin istuntoon avoimin mielin odottamatta mitään erityistä. Pennasta on monet kehuneet ja hänelle pitää aikakin varata viikkotolkulla etukäteen, ettei jää ilman. Kerrankin muistin tämän ja varasin ajan heti kun viikon ohjelma julkistettiin. Noh, ei se nyt NIIN erityistä ollut. Hyvä meedio, mutta ei mitenkään merkittävän paljon parempi kuin muut. Viestit tuli ihan selviksi ja Pennasella on mukavan suora ja topakka tyyli, mutta turha niitä toisia on dissata siksi, että Pennanen olisi paras. Kyllä se on sama henkimaailma, joka ne viestit tuo, oli välittäjänä sitten kuka tahansa asianosaava.

Mutta siitä viestistä ajattelin jotain kirjoitella tännekin. Ennen kaikkea sain vahvistuksia omille jutuille, en niinkään mitään uutta ja mullistavaa. Sanoin itse, että tämä hoitolan perustaminen tuli aivan puun takaa, johon henkimaailma vastasi, että ei tullut, kyllä se sielunsuunnitelmaan kuului :) Joitakin asiakkaita tulee kuulemma myös karmallisesti: olen ikään kuin velvollinen hoitamaan heitä menneiden elämien takia, vaikka en ehkä tunne oloani niin voittajaksi heidän kanssaan. Ja ei kuulemma tarvitsisi olla niin täydellisyyden tavoittelija, vähempikin riittäisi. Työn alettua alkaa myös kouluttautumisprojekti, joka kestää läpi elämän :) Ihanaa!! Olenkin juuri katsellut kaikenlaisia huuhaa-valmennuksia, henkistä valmentajaa ja elämäntaidon ohjaajaa jne. Tärkeä asia oli myös hoitotyössä suojauksien pyytäminen, ettei menetä omaa voimaansa. Hoitaminen kuulemma lyhentää ihmisen elinikää. No, mieluummin lyhyempi ja tarkoituksellinen elämä kuin piiiitkä ja tylsämielinen.

Tämän elämän teemoja ovat mm. ymmärrys, anteeksianto, kärsivällisyys ja luovuus. Ymmärrän ja tunnistan tämän täysin. Kärsivällisyyden läksy on kuulemma jo hyvin opittu, elämän varrella tulee siitä vielä muistutuksia. Myös vastuu on yhtenä teemana, vastuun ymmärtäminen. Sitä saa mitä tilaa ja siitä täytyy ottaa vastuu. Lisäksi vastuuseen liittyen se, että jokaisella aikuisella ihmisellä on itsellään vastuu itsestä, jota ei toinen voi ottaa pois. Eli on annettava jokaisen kantaa omat taakkansa ja oppia omat läksynsä puuttumatta niihin.

Lisäksi henkimaailma halusi muistuttaa, että heiltä saa pyytää apua ja he auttavat kyllä. Ja siinäpä se vastuu tulikin esille, että sitten saa sitä, mitä on pyytänyt :) Kaikki elämässä tapahtuu tarkoituksella, ne ikävätkin asiat. Ja kaikki ihmiset tulevat elämään tarkoituksella, kukaan tai mikään ei ole sattumaa. Mulla on meneillään päättämisen vuosi ja ensi vuosi tulee olemaan uuden alun vuosi. Mitä kaikkea se sitten tarkoittaa, jää nähtäväksi. Erään vanhan asian olen mielessäni saanut päätökseen ja siitä henkimaailma minua halusi onnitella. Sen selvittämisestä vapautuu energiaa uusiin juttuihin. Myös kaappeja ja laatikoita neuvottiin tyhjentämään turhasta roinasta, jotta energia saisi virrata vapaammin.

Tuli siinä jotain muutakin esille koskien ravintoa ja perhettä jne. mutta tässä kuitenkin suurimmat asiat. Kuten jo aluksi totesin, ei mitään mitä en olis jo tiennyt, mutta mukava kuitenkin saada vahvistus siihen, että on oikealla polulla. Aina sieltä saa voimaa ja hyvän mielen :) Jotkut epäilevät, että meediot pelaavat pimeiden voimien kanssa ja ovat väärällä puolella, mutta en todellakaan voi uskoa niin. Tämäkin istunto aloitettiin pyytämällä rakkautta, valoa ja siunausta meille, joten ei siinä kovinkaan pahoja asioita manattu tai pyydetty. Ehkä epäilevät ihmiset pelkäävät jotain, en tiiä. Eikä tietystikään kaikkien tarvikaan uskoa samoihin asioihin. Ihanne olisi, kun kaikki saisivat uskoa omaansa ja sallisivat muille erilaisuuden. Eikös?

Noh, siinähän sitä tulikin. Unelmaryhmä jatkui viime keskiviikkona, teimme mielikuvamatkaa lapsuuteen ja nuoruuteen. Aikaa kului reilusti enemmän kuin piti, mutta muuten kaikki meni jälleen mukavasti kuten viimeksikin. Kaikki muutkin tuntuivat saaneen ryhmästä itselleen voimaa, sehän se tarkoitus olikin. Tästä jatkamme taas hyvällä mielellä!

Lennähdän sunnuntaina jälleen Helsinkiin koulutusreissulle, joten ensi viikon on hiljaista täälläkin! Nyt ihanaa viikonloppua kaikille <3 <3 <3

On ajatuksia lapsista ja niiden merkityksestä ja monesta muustakin asiasta, mutta tänään on ollut liikaa ajateltavaa, että jaksaisin enää illalla keskittyä. Onneksi Eräs Rakas Ystävä lähetti minulle meilillä viestin, joka olisi pitänyt lähettää edelleen 8 naiselle, jotka ovat koskettaneet elämääni. En useinkaan lähetä näitä eteenpäin, enkä nytkään vaan kopion viestin sisällön tähän. Tämä ei ollut huono viesti ollenkaan ja haluankin sanoa tämän saman asian Teille Kaikille!

"Olkoon rauha kanssasi. Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla. Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta itseesi ja toisiin. Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta, jota Sinulle on annettu. Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet. Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa. Tämä on meitä kaikkia varten."

Ruotsalainen munkki parkkipaikalla ja pari muutakin juttua

Voi ihmiset, nyt on niin monenlaista, että en tiiä mistä alkaa. Ja jossain kohtaa varmasti mietitte, että en myöskään tiiä, missä on hyvä lopettaa, sillä tästä taitaa tulla aika pitkä tarinointi...

Mutta yritän mennä vaikka kronologisesti aikajärjestyksessä, alkaen Helsinkiin lähdöstä. Reissu alkoi siis perjantaina ja unohdin sitten kuitenkin ottaa sen Pikku Prinssin mukaan. Laukussa oli onneksi Ricard Matthieun kirjoittama Meditoinnin taito, johon syvennyin lentomatkan ajaksi. Se avasi paljon uusia asioita meditoinnista, sen tarkoituksesta ja mahdollisista vaikutuksista. En tietystikään ehtinyt tunnissa lukea koko kirjaa, mutta aika pitkälle kuitenkin niin, että perille Helsinkiin pääsin aika hyvissä fiiliksissä.

Osallistuin siis Intialaisen päähieronnan kurssille. Tällä kertaa koossa oli aivan huikea porukka, kovin samanhenkisiä ihmisiä kaikki, oli todella hyvät energiat. Poiketen edellisestä kurssista, nyt puhuttiin myös suojauksista, siunauksista ja henkioppaiden avun hyödyntämisestä hoitotyössä. Viime kerralla henkinen puoli jäi aika vähäiseksi ja olin siitä melko pettynyt. Ehkä edellinen ryhmä oli energioiltaan niin erilainen. Kaikkiaan sain tästä kurssista tosi paljon ja sormet ihan tosissaan syyhyää päästä aloittamaan työt. Varasin seuraavan kurssin lokakuulle, silloin pääsen oppimaan Ki-energiahierontaa! Ihanaa! Sain kurssilla myös sellaisia suhteita, että saanen aloittavaan hoitolaani myyntiin intialaisia haaremihousuja ja laukkuja, joista mallikappaleet piti tietysti hankkia itselle, kun olivat niin hienoja :)

Perjantaina tein harjoitteluna käsi- ja jalkahieronnan ihanalle ystävälleni, jonka luona Helsingissä olin. Jalkavaiheessa kuului kuorsaus, joten päätavoite rentoutuminen ainakin toteutui. Onneksi oon saanut tehdä noita harjoitteluja niin alkaa olla ihan varma olo hoidoista. Eilen harjoiteltiin sitten myös päähierontaa, joka onnistui myös ja vaikutukset oli huikeat. Sitä ei voi uskoa, kuinka rentouttavaa ja elvyttävää pään hierominen on. Ystävälläni kihisi varpaissa asti niin, että hän oli miettinyt jossain kohtaa hoitoa, että "laitettiinko mulle villasukat jalkaan". Toimii! Sitten harjoiteltiin myös korttitulkintaa, kun sattui olemaan Atlantis-kortit mukana. Ja sekin meni kyllä nappiin. Todella onnistunut reissu kaikin puolin!

Tänään kotimatkalla luin sitä samaa meditointikirjaa, pääsin loppuun saakka. Sain ihmeellisiä oivalluksia meditaation ja tietoisen läsnäolon perusolemuksesta. Viimein ymmärsin, että me todella itse valitsemme kaiken omassa elämässämme. Vaikka kaikkiin tapahtumiin ei voi vaikuttaa, aina voi itse valita, miten tapahtumiin reagoi! Voi aivan oikeasti itse päättää, haluaako olla vihainen, iloinen, levoton, rauhallinen vai mitä. Jos joku esim. on minulle ilkeä, voin ihan itse päättää jäänkö pohtimaan sitä, annanko suuttumuksen ja vihan vallata mieleni vai annanko niiden tunteiden laantua itsekseen ja mennä ohi. Jos lakkaamatta mietin ja tokutan itselleni, että "kyllä se nyt olikin ilkeä ja sanoi pahasti, kylläpä mulla nyt onkin paha mieli", niin toki viha ja kiukku säilyvät. Mutta jos vain totean, että näin kävi, annan tunteen tulla, mutta myös laantua ruokkimatta sitä enempää ja keskitän ajatukseni johonkin mukavampaan asiaan, niin suuttumuksen tunne katoaa aika helposti. Aina, jokaisen ihmisen elämässä on myös jotain hyvää, mihin keskittyä, sille vain täytyy avata silmänsä.

Olen lukenut nämä asiat eri kirjoista jo lukuisia kertoja, mutta nyt vasta todella ymmärsin, mistä on kyse. Sisäistin myös sen, että tietoisuus ei ole riippuvainen tunteista tai mistään ympärillämme tapahtuvasta. Kaikkia tunteita tai tapahtumia voi tarkkailla tietoisesti läsnäollen antamatta tunteen vallata itseä täysin. Esim. surun hetkellä on mahdollista ikään kuin mennä tunteen taakse tai ylle ja tarkastella tunnetta. "Kyllä minusta nyt tuntuu surulliselta, oikein itkettää". Mutta silti se suru ei ole tietoisuudessa, ei tämä tarkkaileva tietoisuus ole surullinen, vaan se pystyy havainnoimaan surua ulkopuolelta. Mutta mikä sitten on surullinen? Missä ihmisen osassa tunteet ovat? Mielessä? Mikä se mieli on? Mihin ihmisen mieli rajoittuu? Mistä se alkaa ja mihin päättyy? Näiden kysymysten pohtimisen kautta pääsin oivallukseen siitä, että voin todella itse valita ja päättää, miten reagoin ympärilläni tapahtuviin asioihin. Ilkeä kohtelu ei ole oikein, mutta se on sen ilkeän ongelma, ei minun.

Mutta ystävät, tämä oivallusten sarja ei todellakaan toteutunut yhdessä päivässä. Muistan, kun joskus pari vuotta sitten luin ensimmäisen kerran jostain, että jokainen valitsee itse tunteensa, niin silloin ajattelin, että "höpöhöpö, en todellakaan valitse itse olla vihainen, mutta minua vain kohdellaan väärin". Tiedän, että edellä kerrotut asiat vaikuttaa monimutkaisilta ja oudoilta, eikä niitä pysty sisäistämään toisen kertomana noin vain. Ne täytyy itse oivaltaa ja kokea. Eikä tuossa yllä ole kuin pintaraapaisu kaikesta siitä pohdinnasta, mitä olen asian tiimoilta käynyt päässäni läpi. Kaikkea olisi mahdotonta tähän kirjoittaa, sen verran pitkästä prosessista on ollut kyse jo tähänkin asti, ja se jatkuu tietysti edelleen. Tänään vain huomasin, että omassa käytöksessäni on tapahtunut jo muutoksia. En enää suutu samoista asioista kuin ennen vaan osaan oikeasti ajatella, että se on sen toisen ongelma ja murhe. Ja voin toivoa toiselle, että hän vapautuisi mielestä myrkyistä ja voisi olla jonain päivänä onnellisempi. Ja koska huomasin tällaisen muutoksen tapahtuneen, siitä innostuneena päätin, että alan meditoida entistä säännöllisemmin. Kun mieltään harjoittaa, sen saa hallintaan entistä paremmin ja on jälleen askeleen lähempänä mielenrauhaa!

No niin, näissä mietteissä siis lennähdin Helsingistä kotiin. Perhe oli vastassa kentällä ja oli mukava palata. Levähdimme muutaman tunnin kotosalla ja lähdimme ystävän luo kylään. Lupasin tuoda  tullessani salaattikerän, että saisimme syödä siinä kylästellessä. Meidän kylällä on kaksi ruokakauppaa, K- ja S-kaupat, kuten joka kylässä. Yleensä käyn AINA S-kaupassa, mutta tällä kertaa jostain syystä polkaisin jarrua kookaupan kohdalla. Kipaisin salaatin kaupasta ja olin vetämässä auton ovea kiinni, kun joku huhuilee, että "anteeksi, puhutko englantia?". Auton ovelle ilmestyi nuori, kalju mies kori kädessään ja kysyi siis kielitaitoa. Vastastin englanniksi, että vähän puhun kyllä. Mies esittelin itsensä ruotsalaiseksi munkiksi, joka myi heidän valmistamiaan Hare Krishna -keksejä. Olin hetken, että saapa nähdä mikä tämä hiihtäjä oikein on. Kysyin kuitenkin keksien hintaa, ajattelin, että voin paketin ostaa. Hinta oli jotain, mitä haluan itse maksaa. Otin kaksi pakettia vitosella.

Sitten munkki kysyi, että olenko kiinnostunut Intiasta? Vastasin vähän empien, että "joo-o, mistäs arvasit?" "No katsoin noita sinun housuja". Mulla oli siis sieltä kurssikaverilta ostetut haaremihousut jalassa, joissa on jotain sanskriitin kielistä kirjoitusta. Aloin nauraa ja sanoin, että olen kyllä kiinnostunut Intiasta ja tullut juuri tänä aamuna Intialaisen päähieronnan kurssilta. Sitten se munkki kaivoi koristaan kirjan ja kysyi, että olisinko kiinnostunut siitä. Kirja oli nimeltään Kuningatar Kuntin Opetukset. Munkki kertoi, että kirja kertoo paljon joogasta, karmasta, meditaatiosta ja muusta sellaisesta, intialaisen naisen näkökulmasta perinteisen miehisen sijaan! Ei voi olla totta, ajattelin minä! Nauroin edelleen, sanoin, että uskon vahvasti kohtaloon ja karmaan, ja todella ostan tämän kirjan, mitä maksaa? "Maksaa viisi euroa meille valmistaa, vähintään sen verran siis."Annoin munkille kaksikymppisen ja hän kysyi, että paljonko haluan takaisin. Sanoin, että anna olla vaan, ja hänpä kaivoi vielä kaksi kirjaa lisää, samaan rahaan. Toinen on Ajaton Viisaus ja toinen A beginners guide to Krsna Consciousness. Munkki itsekin oli hämmentynyt, kysyi, että asunko täällä ja ihmetteli ääneen, että tämä oli kyllä varmasti tarkoitus tapahtua. Hän antoi minulle esitteen Helsingissä sijaitsevasta Hare Krsihna -temppelistä ja kutsui käymään, kun liikun siellä päin.

Lopulta annoin meiliosoitteeni, että voimme olla yhteydessä, jos he joskus haluavat järjestää meillä päin jotain meditaatiotilaisuuksia, Intia-iltoja tms. Olisin voinut jutella hänen kanssaan enemmänkin, mutta lapset takapenkillä alkoivat hermostua, joten oli pakko jatkaa matkaa. Mutta siis voitteko kuvitella, että K-kaupan parkkipaikalla tulee ruotsalainen Hare Krishna -munkki tuomaan minulle luettavaa meditaatiosta, päivänä, kun olen tehnyt päätöksen lisätä meditoinnin määrää elämässäni!!! Ongelmoin viime viikolla, että ei ole mitään kirjoitettavaa eikä mitään tunnu tapahtuvan. No, tämä oli hyvä muistutus, että asiat tapahtuu aina juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Ei tarvitse turhaa pinnistellä ja pohtia, asiat tiputetaan tielle, kun aika on! 

Kävin katsomassa jo nettisivuja, jotka munkin antamassa esitteessä mainittiin, ne ovat täällä. Pikaisen vilkaisun perusteella omassa elämänkatsomuksessa on hyvin paljon samaa kuin heidänkin. Aion tutustua sivuihin ja aiheeseen muutenkin paremmin. En siis vielä tiedä, liittyykö tähän Hare Krisha -ryhmään jotain sellaista, mitä en itse voi hyväksyä tai allekirjoittaa, kun en tunne asiaa läpikotaisin, mutta pikaisesti ymmärsin, että mitään pahaa tai suvaitsematonta siellä ei ollut. Tarkoitus vaikuttaisi olevan lisätä mielenrauhaa ja yksinkertaisuutta maailmakaikkeudessa. Huikeata! Elämä on täynnä ihmeitä, kun niille antaa tilaan!

Niin, vielä sellaista, että olen tänään myös pyytänyt, että henkimaailma alkaisi muuttua minulle näkyväksi. Näkemisestä on ollut monissa meedioistunnoissa puhetta ja mielikuvamatkoilla olen usein saanut viestiä näkemisen lahjasta. Olen kuitenkin jotenkin pelännyt aihetta. Että yhtäkkiä näkisinkin henkiä tai enkeleitä tai jotain. Asiaa on pitänyt kypsytellä. Nyt jostain syystä tuli sellainen olo, että vaikka vähän pelottaisikin, niin ei se mitään. Pelot pitää kohdata niin me muuttuvat voimavaroiksi. Joten olen pyytänyt, että alkaisin vähitellen nähdä. Se tuskin tulee tapahtumaan ihan pian, lähipäivinä tai -viikkoina, mutta nyt olen kuitenkin antanut luvan ja avannut ovea. Jatkosta kuulette sitten, kun kerrottavaa on.

Vielä sen verran, että menin siitä kaupan pihalta sinne ystävälleni. Meitä oli siellä kolme ystävystä ja todella ihana, avartava ja voimakkaiden energioiden ilta. Teimme tulkintoija Doreen Virtuen enkelikorteilla selvitellen elämäntehtäviämme ja muuta tärkeää. Yksi suuri elämäntarkoitus on viettää aikaa ja kehittyä Ystävien seurassa. Kiitos siitä, että minulla sellaisia on! <3 <3 <3

Johdatusta vai sattumaa? :)

Pieniä Ihmeitä on Elämä täynnä, tässä niistä yksi.

Olen ollut parisen vuotta tekemättä kodinulkopuolisia töitä. Minulla on oma pieni yritys, joka liittyy kädentaitoihin, mutta en oikein koskaan ole vielä panostanut siihen täysillä, kun tämä perheen perustaminen on ollut tärkeämpää. Nyt olen hiljalleen ajatellut töihin ryhtymistä ja pikkuisen kouluttautunutkin uudelleen, että saan laajennettua toimenkuvaa. Kevään ja alkukesän aikana nimittän "jostain pulpahti mieleen", että pitäisi auttaa toisia ihmisiä ja sen seurauksena olen hankkinut taitoa rentoutushoitojen kursseilta... no, se on eri tarina.

Kuitenkin, suunnitelma olisi sellainen, että jo elokuussa alkaisin töihin. Aluksi parina, kolmena päivänä viikossa ja sitten jatkossa kysynnän mukaan. Eilen selailin paikallista sanomalehteämme ja mietin, että pitäisiköhän sitten oikein panostaa lehtimainokseenkin... ajattelin valmiiksi yhtä tuttavaa, joka osaisi laatia mainoksen ja omaisi tarvittavat ohjelmatkin. Jätin asian kuitenkin vielä hautumaan. Vaan eipä aikaakaan kun tuolta lehdestä soitettiin. "Olet yhdistyksen puheenjohtaja, haluaisimme tehdä haastattelun, sopiiko?" Tietysti lupauduin. Mietin kyllä, että yhdistysasiat eivät ole olleet viime aikoina päällimmäisenä mielessä, mutta menköön.

Tänään se haastattelu sitten oli. Ja kuulkaa, enemmän sain puhua omasta työstäni ja taustastani kuin yhdistyksestä. Sain jutun luettavakseni ennakkoon jo tänään ja siinä mainitaan hienosti myös nämä toimialan laajennukset!! Eli sain siis ihan ilmaisen lehtimainoksen oikein kuvan kera!! Miten voikaan sattua, että juuri nyt minua pyydetään tällaiseen juttuun? Yhdistys ei kuitenkaan ole ihan viime viikolla perustettu, joten haastattelu olisi voitu tehdä jo paljon aiemmin, tai sitten vasta vuosien päästä. Mutta se "sattui" kohdalle juuri nyt. Itse uskon, että kun viimein sain päätettyä työelämäni suhteen jotain, niin Henkimaailma ryhtyi heti auttamaan. Otan tämän myöskin Vahvistuksena siihen, että aika on viimein kypsä ryhtyä töihin, kun saan apua tällä tavalla. Kiitos, kiitos, kiitos! <3  <3 <3