Uuden edessä

Mulle on viime viikkojen aikana kovasti tuotu viestiä kirjoittamisen tärkeydestä, joissain yhteyksissä jopa kirjan kirjoittamista on tarjottu, mutta ajattelen kuitenkin, että tämä blogin pitäminen käy kirjoittamisesta tällä erää... Joten tässä sitä ollaan. Paljon olisi tekemättömiä töitä, mutta nyt pitää ensin kirjoittaa :)

Kuten otsikko kertoo, minun elämässä tuntuu jälleen olevan jonkinlainen uusi alku. Tosin nämä alut ovat usein sellaisia, ettei ne näy ulospäin vaan ne ovat sisäisiä alkuja ja muutoksia. Jotain on murtumassa minusta esiin, olen saavuttamassa jonkin uuden tason itsessäni, mutta en vielä tiedä mistä on kyse. Loppukesän aikana olen pohtinut työtilannettani paljon, ja tällä kertaa siitä näkökulmasta, että mikä kaikki yritykseni valikoimassa jatkaa ja mistä haluan ehkä sittenkin luopua. Ensimmäistä kertaa tunnen, että on tarve karsia jatkuvan kasvattamisen sijaan. Niinhän se kulkee luonnossakin, pieniä ja heiveröisiä alkuja nousee maasta, ajan kuluessa niistä vahvimmat selviytyy ja heikommat väistyy. Näin lienee tapahtumassa minun työssäkin.

Pohtimisen aihe onkin se, että mitä minä ihan todella haluan tehdä. Tuntuu, että kaikkea! Mutta koska se ei ole mahdollista, on tehtävä valintoja. Tai kaikki on mahdollista, mutta pitkän päälle ei mielekästä. Ja tästä pohtimisesta tullaan oman itsen syvään tutkimiseen ja siitä uusiin alkuihin. On ihanaa löytää itsestään uusia puolia ja todeta joidenkin "tietojen" vanhentuneen. En enää olekaan sellainen kuin 5 vuotta sitten tiesin olevani. Minun ei tarvitsekaan täyttää kaikkia aiempia määritelmiäni vaan voin olla vapaasti, kuka haluan ja kasvaa koko ajan uudeksi.

Yksi merkittävä uusi asia itsessäni on valtava tarve päästä luontoon. Yllättäen löysin itseni paikallisesta erätarvikekaupasta tietämättä oikein itsekään, miten sinne päädyin, ja siitä heräsi minussa uinunut kaipuu tunturille ja metsään. Tästäkin mulle on tuotu viestiä monin tavoin. Eräässä meedioistunnossakin puhuttiin luonnonhenkien kanssa keskustelemisesta ja siitä, miten tarpeellista minun olisi kulkea luonnossa. Aika ei kuitenkaan ole vielä ollut sopiva ennen tätä, mutta nyt se tuntuu olevan.

Ja niinpä kävin viikonloppuna kahtena päivänä retkeilemässä. Ensin lasten kanssa ja sitten vain koira seurana. Luonnon hiljaisuus ja rauha on tyrmäävän upea. Vaikka lapset kiljuvat ja koiraparka huohotti niin kaiken taustalla oli syvä hiljaisuus. Välillä pysähdyimme lasten kanssa sitä kuuntelemaan, hekin olivat varsin vaikuttuneita! Tänään oma energia on selvästi erilainen kuin vielä viime viikolla. Olo on tasaisempi ja varmempi, voimaa tuntuu olevan enemmän. Maaenergian juurruttava vaikutus on selvä ja tunnen olevani entistä enemmän oikealla polulla jalat vahvasti maassa kiinni. Lisäksi tunnen, että jotain minussa on todellakin muuttumassa.En osaa sanoa, mitä se on, mutta tunnen muutoksen jo olevan tässä. Ja tiedän, että siellä tunturin laella tai metsälammen rannalla muutos etenee vahvan maadoittavan energian ja puhdistavan tuulen ansioista.Joten sinne janoan nyt takaisin ja niin usein kuin mahdollista. Tarvitsen tilaa tälle muutokselle ja uudelle energialle.

Ja oikeastaan, tästähän koko elämässä on kyse: muutoksesta ja uudeksi kasvamisesta. Me kaikki muutumme koko ajan ja on energian hukkaa yrittää pitää kiinni vanhasta väkisin. Tarkoituksemme täällä on kuoria itsestämme uusia puolia esille uudelleen ja uudelleen, niin kauan, että jäljellä on vain puhdas ydin, korkein minä, sielu tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Olen siis vahvasti sillä matkalla <3

Tämä pöllö lennähteli päiden päällä eilisellä reissulla ja tänään nostin Atlantis-pakasta kortin, jonka kuvassa oli samanlainen pöllö. Kortin viesti kiteytettynä oli, että mysteeri odottaa ratkaisemistaan ja että olen saamassa uudelaista tietoa... aika hyvin osuu tähän hetkeen :)

 

 

 

   Ranskis ei ehkä sittenkään ole mikään retkikoira, vaikka riemusta hypähdellen halusi mukaan. Ens kerralla saa jäädä kotiin ihan suosiolla :D

Näissä energioissa siis tutkin uutta, mysteeristä alkua, josta en vielä tiedä kovin paljoa, tai siis mitään. Jännittävää odottaa, mihin tämä tie johtaa.

Rentoutumisen merkityksestä

Jokunen aika sitten rentoutumisen tarkoitus aukesi mulle uudella tavalla. Tai no, olinhan toki tiennyt rentoutumisen ja hyvän olon olevan meille jokaiselle tärkeää, mutta nyt löysin asialle uudet sanat. Se on hassua, miten joskus asiat aukeaa eri sanoilla sanottuna uudella tavalla. Siksi kai maailmassa voi olla satoja ja tuhansia kirjojakin samoista aiheista, erilaisella sanojen asettelulla tai eri sanoja käyttämällä sama asia selkityy eri ihmisille eri tavalla. Mikä on toiselle ihan selkeä sanoma, ei välttämättä tarkoita toiselle mitään, kunnes valitaan toiset sanat.

Mutta siis siihen rentoutumiseen. Kuten todettu, olin toki tiennyt sen olevan tärkeää ja hyväksi meille. Silti olin ajatellut sen olevan "vain" rentoutumista, jotain, missä lisätään "vain" omaa hyvää oloa, mikä sinällään on toki tärkeää, kun tulee hyvä mieli, mutta eipä sen kummempaa. Että sitä voi hetken rentoutua ja ottaa lepoa ja hypätä sitten pystyyn pitemmittä puheitta ja lähteä jatkamaan arkielämää. Mutta ettei sillä sen suurempaa merkitystä tai tarkoitusta ole. Että rentoutuminen on jotain "ihan kivaa", mutta kuitenkin sellaista, mistä voi ensimmäisenä liisiä, kun elämä käy kiireiseksi. Ja niin kai se useimpien elämässä onkin?

Nyt kuitenkin nousi mieleen ajatus (siis joitain päiviä/viikkoja sitten), että rentoutuminenhan on itse asiassa meditaatiohetki, jossa kuulee oman sisimpänsä äänen. Hetki jolloin voi kysyä itseltään, että mitä mulle kuuluu ihan todella. Meditoiminen kun ei ole ihan helppoa, vaikka tietysti kuulostaa yksikertaiselta vain istua paikoillaan. Todellisuus on kuitenkin se, että harvempi meistä malttaa istua arjessa alas ja rauhoittua kuulemaan sisintään ilman mitään ulkoista ärsykettä. Muutamassa minuutissa ajatukset on ottaneet vallan ja pakottaneet pyykkäämään tai viikkaamaan tai muuta yhtä tärkeää. Arjen töitä riittää, ne eivät lopu koskaan, ja silloinhan se tarkoittaa, ettei meillä ole koskaan aikaa kuulla todellista itseämme. Varsinkin, kun sinä aikana, kun emme tee arjen töitä, katsomme tv:tä, päivitämme facebookia tai lueskelemme lehtiä...

Ohjattu rentoutustunti, rentoutus- tai energiahoito tai vaikka ihan kasvohoito voi siis olla ainutlaatuinen hetki tavoittaa todellinen itse, oma sisäinen ääni. Se ei toki ole sitä välttämättä, koska hoidonkin hetkellä mieli voi täyttyä arjen asioista. Useimmat asiakkaat kuitenkin kertovat olevansa hoidon aikana jossain "toisessa tilassa", melkein kuin unessa, mutta kuitenkin tietoisena tästä maailmastakin. Se on juurikin meditatiivinen tila. Siinä arkitietoisuus (nimitetään myös egoksi, järjeksi tms.) voi hetkeksi löysätä otettaan ja oman sisimmän eli sielun tai korkeamman minän ääni tulla kuuluviin. Tuo ääni osaa kertoa, mitä minulle oikeasti kuuluu. Olenko sieluni valitsemalla polulla matkalla oikeaan suuntaan. Vai olenko harhautunut ajelehtimaan väärille teille. Onko joku ihminen elämässäni tärkeä opettaja vai voinko jättää hänet vähemmälle huomiolle. Mitä sydämeni todella toivoo minun tekevän. Omalta sisimmän ääneltä voi kysyä apua, neuvoa ja ohjausta mihin tahansa mieltä askarruttavaan asiaan. Onko se "vastaaja" todella oma sisin vai enkeli vai Suuri Rakkaus vai Jumala, sen voi jokainen itse valita. Mutta sen voin luvata, että vastauksia "siltä joltain" saa, kun uskaltaa kysyä ja kuunnella.

Mikä tässä sitten on se ihmeellinen oivallus? Niitä on oikeastaan kaksikin. Ensimmäinen on se, etten enää anna itselleni lupaa luistaa rentoutumishetkistä jonkin "tärkeämmän" varjolla. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin varmistaa omalta sisimmältään, että on menossa oikeaan suuntaan? Sisimmästä kumpuavat vastaukset ovat niin voimakkaita ja rakkaudellisia, että ne poistavat epävarmuuksia ja turhaa kiirettä elämästä. Elämä on seesteisempää ja selkeämpää, tietyllä tavalla helpompaa. Kyseessä on siis paljon, paljon enemmän kuin "vain" rentoutuminen. Ja se viekin siihen toiseen oivallukseen. Minä saan tarjota tätä suurta, ihmeellistä asiaa eli rentoutumishetkeä työkseni ihmisille. Olen tähänkin asti ajatellut, että levähdyspaikka on tarpeellinen tässä nykyisessä maailmassa, kun ihmiset ovat niin kiireisiä. Mutta nyt ymmärrän, että hoitolani on enemmän kuin "vain" levähdyspaikka... Ja näin työni tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä ja "suuremmalta". Ihanaa <3

Näissä tunnelmissa toivotan Sinulle rauhallisia hetkiä äitienpäivän iltaan ja yöhön, ja asetun piikkimatolle rentoutumaan... eli kuulemaan Omaa Itseäni ja Alkulähdettä. Hyvää yötä!

Tervetuloa Uudet(kin) Lukijat :)

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että haluaisin Pingalan sivuille enemmän omaa pohdintaa ja ajatuksia. Mietin eri vaihtoehtoja; alanko kirjoittaa Pingalan sivuilla ajatuksiani, perustanko uuden blogin vai linkitänkö Pingalan sivut tänne blogiin... ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Joten tervetuloa Pingalan nettisivujen kautta tulevat uudet lukijat <3

Jatkan tätä blogia kuten ennenkin oman pohdinnan alustana. Koen, että valmennuksien ja henkisen hyvinvoinnin teemat aukeavat paremmin ja selkeämmin, kun niistä saa tiedoksi muutakin kuin markkinointitekstin. Eli käytän tätä omaa ajatusten pyörittelyä avaamaan teille lukijoillekin sitä, mitä esimerkiksi valmennuksen avulla voi saada aikaan. Olen kirjoittanut täällä jo paljon itsetutkiskelusta, vetovoiman laista ja monista muista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Ja niistä tulen varmasti jatkossakin kirjoittelemaan.

Palaan piakkoin kirjoittelemaan unelmoinnin haasteista... tulin tässä vaiheessa vain pikaisesti toivottamaan uudet lukijat tervetulleeksi!

Energiavirtauksia ja koulutusta

Olin viikko sitten Harriet Piekkolan yhden päivän koulutuksessa, joka oli kyllä tosi antoisa ja ihana juttu. Ihmeen paljon sitä yhdessä päivässä ehtii oivaltaa ja oppia. Teimme mielikuvaharjoituksia, energialuentaa ja viestinvälitystäkin. Tuo energioiden lukeminen minua onkin pohdituttanut koko viikon.

Toisen ihmisen energioista voi lukea todella paljon, oikeastaan ihan mitä vaan. Toki moraaliset rajat on olemassa, että ei sitä voi ilman lupaa toisten salaisuuksia tutkia. Mutta silloin kun lupa on annettu, energioista pystyy lukemaan hämmästyttävällä tavalla asioita toisesta ihmisestä, hänen menneisyydestään ja haaveistaan, kodistaan, ajatuksistaan jne. Osasin omalla vuorollani lukea minulle ennestään täysin tuntemattoman ihmisen luonnetta, lapsuutta ja kotia, eli kertoa yksityiskohtia näistä asioista.

Olen sitten pohtinut sitä, että tämä energiaherkkyys on itseasiassa ollut olemassa jo lapsena. Tiesin jo lapsena aikuisten ihmisten luonteista piirteitä, jotka ei varsinaisesti koskaan näyttäytyneet mulle. Esimerkiksi yksi vanhempi miesserkku, tiesin hänen olevan homo jo 6-vuotiaana, vaikka tuskin sen ikäisenä edes tiesin, mitä se tarkoittaa. Kukaan ei koskaan puhunut mitään se suuntaista, päin vastoin tuota miestä yritettiin naittaa useammalle daamille, ja minua se vain nauratti, kun tiesin, ettei se mitään naista huoli. Samaten tunnistin synkät ja ahdistuneet ihmiset helposti, vaikka ne esittivät muuta. Aikuiseksi tultua olen todennut olleeni oikeassa. Valehtelemisen tunnistin ja tunnistan edelleen uskomattoman helposti. Muistan, kun toistakymmentä vuotta sitten silloinen poikaystävä tivasi, että "mistä sinä voit tietää, että valehtelin", kun ei ollut mitään vihjettä tai faktaa, mihin vedota. Tiesinpä vain.

Iän kertyessä tämä kyky vähän hiipui. Tai lakkasin luottamasta vaistooni ja aloin kuunnella enemmän järkeä. Aloin uskoa, että ihmiset todella ovat sitä, mitä esittävät. No, sehän ei aina ole niin. Tosin viime vuosina olen alkanut kuunnella intuitiotani enemmän ja enemmän, mutta en niinkään toisten ihmisten suhteen kuin itseni ja omien päätösteni. Toisten ihmisten kanssa olen edelleen uskonut titteleihin ja tutkintoihin. Vaan viime viikonloppu oli kyllä tässä asiassa käänteentekevä. Nyt alan todella uskoa itseeni ja vaistooni, ja tarkoituksella lukea kanssaihmisiä. Siinä säästyy monelta harmilta, kun tunnistaa, mikä se toinen oikein on naisiaan tai miehiään. En tarkoita mitään ajatusten lukemista ja salaisuuksien paljastamista, mutta esimerkiksi töykeyden alle piilotettua epävarmuutta tai umpimielisyydeltä vaikuttavaa ujoutta. Me ihmistet usein kätkemme todelliset tunteet ja piirteet suojamekanismien alle ja annamme itsetämme väärän vaikutelman. Joku hirvittävän ylpeältä ja tiukkapipoiselta vaikuttava saattaa ollakin vain epävarma itsestään ja käyttäytyä siksi etäisesti. Ja tällaisiin tilanteisiin tuo suuren helpotuksen se, että kykenee lukemaan todellisen tunnetilan suojauksen alla. Alan siis todellakin harjoittaa tätä kykyäni uudelleen!

Siellä Harrietin koulutuksessa tapasin mielikuvamatkalla myös suojelusenkelini sekä henkioppaani, joiden energiat tunnistin selkeästi erilaisiksi. Henkioppaani energia oli todella voimakas ja melkein raskas, ja myöskin tuttu, koska muistin tunteneeni sen edellisten viikkojen aikana usein ollessani yksin kotona iltaisin. Onnistuin myös viestinvälitysharjoituksessa ihmeellisen hyvin. Minun täytyi kysyäkin Harrietilta, että onko se todella niin helppoa. Hän vastasi, että tässä tilannetta auttaa ryhmän energia, mutta minä olen hänen mukaansa erittäin herkkä, ja lisäksi mulla on kuulemma taipumusta mennä transsiin. Näistäkin jutuista innostuin kovasti ja tiedän, että jossain tulevaisuudessa tulen käyttämään näitä kykyjä, kunhan harjoittelen ensin rauhassa ajan kanssa.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt leppoisan lauantai-illan viettoon teetä ja vettä litkien, nimittäin meneillään on mehupaaston toinen päivä :)

Ollaan hiljaa vain, kun sanat turhaa on...

Hmmm... sain eilen uuden idean, jolta nyt en saa rauhaa... esittelin tämän hetki sitten Ryhmän tapaamisessa ja nyt teen sen myös täällä. Katsotaan, mitä tästä taas seuraa.. :)

Nimittäin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olis ihanaa päästä johonkin joogaviikonloppuun tai retriittiin tai jotain. Viime viikolla sitten erään iha-naisen kans sovittiin, että tammikuussa paastotaan ja loppukuusta sitten retriittiin johonkin päin Suomea. Selailtiin "alan lehtiä" (Voi hyvin, Luontaisterveys jne.) ja etsittiin sopivaa paikkaa. Ei heti kyllä löytynyt. Sitten surffailin muutamana iltana netissä etsimässä sitä juuri meille oikeaa retriittiä. Mutta ei löytynyt vieläkään.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Järjestän sen itse! Eilen illalla idea välähti salaman lailla mieleen ja tuntui heti oikealta ja sopivalta. Laitoin tälle ystävälleni viestin, jonka kanssa oli sovittu tästä, että "kuule, mitäs jos järjestän retriitin ite?". Ja vastaus kuului, että miten me ei heti tuota huomattu ajatella :) Sovittiin, että järjestetään se vaikka kahdestaan, jos kukaan muu ei innostu!

No, keksin paikankin heti, nimittäin Raattamassa sijaitseva Hotelli Vuontispirtti, joka on aivan upealla paikalla Pallastunturin juurella. Olin varma, että se on juuri se paikka. Siellä on taatusti parhaat energiat, se on riittävän kaukana ja silti lähellä ja siellä on oikealla tavalla rauhallista. Tänään sitten soitin kyseiseen paikkaan, ja pettymys oli melkoinen, kun kuulin, että paikka on kiinni, avataan vasta helmikuun loppupuolella ja ryhmäkoon pitäisi olla vähintään 30 henkeä, että se avattaisiin. Blaah. Ei siis sinne :( Etsiskelin netistä mahdollisia muita leirikeskuksia tai mökkikyliä, joita voisi ajatella tähän tarkoitukseen. Kuitenkin oli sen verran töitä, etten ehtinyt kovin paljon perehtyä eri paikkoihin ja jätin asian odottamaan parempaa hetkeä.

Tänään oli sitten myös Ryhmän kokoontuminen, kuten jo mainitsinkin. Illan päätteeksi esittelin tämän ajatuksen ryhmäläisille: Järjestän hiljentymisen ja henkisen kasvun viikonlopun, jossa ollaan pääosin hiljaa. Retriitissä pidetään täydellinen tauko tv:stä, netistä, puhelimesta, lukemisesta ja puhumisesta. Usein retriiteissä kieltäydytään myös kirjoittamisesta, mutta ajattelin, että päiväkirjan tai muun kirjoittaminen voisi helpottaa hiljaisuudessa olemista. Lisäksi erilainen taiteellinen ilmaisu sopii kuvaan, esim. maalaustarvikkeet voidaan ottaa mukaan. Päivän ohjelmaan kuuluu helppoa joogaa, rentoutumisharjoituksia, meditaatiota, ulkoilua, saunomista ja ennen kaikkea Olemista. Hiljaa, oman itsen kanssa olemista. Mutta kuitenkin ryhmässä, yhdessä, ilman erakkomaista vetäytymistä. Ajatuksena on myös, ettei mitään taloustöitä tarvitse tehdä, ja siksi täytyy löytää paikka, jossa on mahdollista ostaa täysihoito. Tai vaikkapa hankkia catering-yritys toimittamaan ruuat. Tai valmistaa itse ruuat ennen retriittiä valmiiksi. Joka tapauksessa siis on tarkoitus järjestää olosuhteet, joissa ei tarvitse pyrkiä eikä suorittaa.

Hiljaisuudessa oleminen ei tarkoita sitä, että suu teipataan kiinni, ettei saa sanoa kerrassaan mitään. Saa sanoa esimerkiksi, että "menen nyt ulos kävelemään" tai"ojennatko sen maitopurkin". Mutta pääosin ollaa hiljaa, eikä varsinkaan rupatella säästä tai Saana Parviaisesta. Joissain retriiteissä ollaan kertakaikkisen hiljaa, aivan hiljaa, mutta ajattelin, että tähän viikonloppuun sisältyy myös jotain keskustelua valituista aiheista, tai ainakin mahdollisuus pyytää kahdenkeskistä juttutuokiota, jos mieleen nousee niin paljon asiaa, että on pakko saada sitä purkaa. Yleensä retriiteissä myös pidetään ns. virikepuheita, joissa ohjaaja puhuu valituista aiheista. Mutta koska idea on niin tuore, en vielä osaa sanoa, miten tässa tapauksessa tehdään, enkä kertoa tarkkaa ohjelmaa. Sen tiedän, että tapahtuma on tammikuun lopulla, joko viimeisenä tai toiseksi viimeisenä viikonloppuna.

Hiljaisuudessa ollessa tulee tilaa omalle sisäiselle äänelle, jota arkisen metelin ja kiireen keskellä ei kuule. Retriitti voimaannuttaa, akut saa ladattua täyteen. Kokemukset retriiteistä kertovat, että parin päivän hiljaisuuden jälkeen tuntuu siltä kuin olisi ollut lomalla kaksi viikkoa. Oman sisäisen äänen kuunteleminen voi auttaa ohjaamaan elämää oikeaan suuntaa, sinne minne itse todella haluaa, ei sinne, minne uskoo, että on pakko mennä. Sisäinen ääni voi kertoa sellaisia vaihtoehtoja, joita ei aikaisemmin ole huomannutkaan tai joita on pitänyt mahdottomina toteutettaviksi. Hiljentyminen tuo taatusti elämään jotain uutta.

Kerrottuani tämän suunnitelman porukalle, osallistujia olikin jo itseni lisäksi 6 henkilöä :) En todellakaan uskonut, että kaikki innostuvat tällä tavalla, halusin vain jakaa ideani ja innostukseni ja kuulla mielipiteitä. Olisin voinut odottaa myös sellaisia kommentteja, että "ihan kiva, mutta ei minun juttu" tai että "minä en voi kuvitellakaan olevani hiljaa niin kauan". Mutta lähes kaikki ilmoittautuivat mukaan! Mietittiin siinä yhdessä myös sitä paikkaa ja muutamia ideoitakin tuli, että missä voisi olla sopivat tilat. Paikan pitäisi olla sellainen, että majoittuminen olisi omissa huoneissa, korkeintaan kahden hengen huoneissa, jotta tarvittaessa pääsee omaan rauhaan ottamaan päiväunet tai vaikka itkemään tai nauramaan, jos siltä tuntuu. Jotain paikkaa aiottiin kysyäkin lähiaikoina.

Mutta. Yksi ryhmäläisistä jäi vielä viimeiseksi rupattelemaan ja totesi sitten, ettei pitäisi mahdottomana sitä Vuontispirttiä ja 30 hengen ryhmää. Että äkkiäkös siihen kerätään porukka kokoon, jos alle vuorokaudessa mukana on jo 7 henkilöä. Nii-in. Päivällä soittaessani Vuontispirtille tällainen ajatus oli utopiaa, mutta mietittyäni asiaa olen jo varovaisesti sitä mieltä, että ehkäpä se voisi olla ajattelemisen arvoinen juttu... että saataisiin niin iso määrä porukkaa mukaan... hmmmm. Mitäs mieltä olet? :)

Elämäntehtävistämme

Ihan tähän alkuun haluan sanoa teille, että tämän blogin tekstit ovat hyvin pitkälle pohdintaa ja ideaalitilanteiden maalailua. En todellakaan pysty elämään jokaista hetkeä tietoisesti läsnäolevana tai olla suuttumatta kenellekään tai koskaan päästämättä ikäviä ajatuksia mieleeni. Olenhan vain ihminen :) Mutta täällä pohdin suuntaa, johon haluan elämäni kulkevan ja millaisiin tekoihin tahdon pyrkiä.

Mutta asiaan. Meillä jokaisella on tässä elämässä joku teema ja tehtävä. Uskon, että sielu tekee suunnitelman elämälle ennen syntymää ja tulee oppimaan tiettyjä asioita. Elämäntehtävät vaihtelevat eri ihmisillä sen mukaan, millä kehitystasolla ja missä vaiheessa kukanenkin on. Kuitenkin jotain yhteistä on kaikilla.

Nimittäin uskon niin, että jokaisen elämäntehtävänä on auttaa toisia! Uskon, että jokaisen elämälle olisi hyväksi, jos suhtautuisi jokaiseen tekoonsa niin, että tekee sen palvellakseen toisia. En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla hoitoalalla tai heittäytyä parantajiksi tai näkijöiksi. Vaan sitä, että omaan työhönsä ja kaikkiin tekoihinsa liittäisi auttamisen halun. Opettaja auttaa ihmistaimia kehittymään ja oppimaan elämäntaitoja. Lääkäri auttaa ihmisiä paranemaan. Kampaaja auttaa ihmisiä näyttämään hyvältä ja saamaan siitä iloa. Roskakuski auttaa ihmisiä olemaan hukkumatta jätteisiinsä. Ymmärrät pointin. On täysin erilaista työskellellä vaikka tarjoilijana (siitä on kokemusta) ajatellen että "voi ei, taas yks ilta piikana toisten juoksutettavana, loppuispa tämä vuoro pian" kuin asennoitua että "ihanaa, taas saan auttaa ihmisiä rentoutumaan ja nautimaan elämästään tekemällä osaltani niiden ravintolaillasta iloisen ja mukavan".

Mutta eikö se käy rankaksi, jos kaiken tekee vain toisten eteen? Eikö siinä muutu marttyyriksi, joka lopulta itkee, että kaikkeni olen teille antanut? Ei ei. Jos todella toimii puhtaasta sydämestä niin kaiken saa moninkertaisena takaisin. Vetovoiman laki pätee tässä, sitä saa, mitä toisille antaa. Ja se kasvaa, mihin keskittyy. Kokeilkaa, ajatelkaa muutaman päivän ajan tekemisiänne positiivisesti ja toisten auttamisen kannalta ja jättäkää tekemättä se, mikä ei tunnu palvelevan ketään. Voi olla, että yllätyt iloisesti :) Mutta ajatelkaa asiaa riittävän pitkälle. Vaikkapa se, että väsynyt kotiäiti ottaa itselleen kahden päivän loman perheestään ihan yksin omissa oloissaan, voi olla toisten auttamista. Iloinen, akkujaan ladannut äiti on tuhat kertaa parempi kuin väsynyt, kiukkuinen ja äärirajoilleen vedetty. Eli tämä ei tarkoita omista toiveista ja tarpeista luopumista.

Tänään sattui eräs asia, miksi halusin kirjoittaa Juuri Tästä, Juuri Tänään. Olin ystäväni luona kutsuilla ja eräs toinen, yhteinen ystävämme alkoi puhua työhönsä liittyvästä asiasta, jossa minun mielestä oli selvä ristiriita. Niinpä ilmaisin mielipiteeni selkeästi ja aika kipakasti. Työasiastaan puhunut ystävä puolusti omaa kantaansa ja työpaikkaansa, ja vastasin edelleen, että "tuossa on kyllä ristiriita, noin ei voi väittää". No, ei me siitä mitään riitaa tehty eikä jatkettukaan kuin muutaman lauseen verran. Mutta sen verran kuitenkin, että jäin asiaa miettimään myös kutsujen jälkeen. Että mitä siinä oikein tapahtui? Miksi asia minua kaivelee, vaikka olin mielestäni "oikeassa"?

Juuri siksi se jäi minua vaivaamaan, ettei mielipiteen ilmaisu siinä kohdassa palvellut ketään. Siitä ei ollut kenellekään mitään apua eikä hyötyä, vaikka olisin kuinka oikeassa tahansa. Olisin yhtä hyvin voinut olla hiljaa. Suorasanaisuus ja rehellisyys ovat hyveitä, mutta niillekin on aikansa ja paikkansa. Joka löytyy sillä, että miettii "miten autan muita tällä sanomisella". Jos vastaus on, etten mitenkään, niin on parempi jättää sanomatta. Toiselle voi sanoa vaikka, että "hengityksesi haisee pahalle", jos se todella haisee päivästä toiseen. Sen sanominen palvelee toista, hän voi korjata tilanteen ja lakata haisemasta. Mutta jos toiselle sanoo, että "oletpas lihonut" niin onko siitä jotain apua? Lihonut henkilö varmaan itsekin tietää lihoneensa eikä asiaa auta, että siitä huomautetaan. Sanomalla "turhia" asioita oikeastaan vain pahoittaa oman mielensä, niin mulle ainakin tänään kävi. Ja laitoinkin hetki sitten viestin tälle ystävälleni, jossa pyysin anteeksi. Totesin, että asiasta olen edelleen erimieltä, mutta ei sitä olisi tarvinnut siinä toitottaa ja aiheuttaa kaikille paikalla olleille hankalaa tilannetta. Sain vastaukseksi myös anteeksipyynnön ja nyt mieli on huomattavasti kevyempi!

Tämä lienee yksi minun elämän teemoista, opetella tunnistamaan ne hetket, kun pitää sanoa suoraan ja erottamaan ne niistä hetkistä, kun voi pitää mielipiteensä ihan omanaan. Luulen, että opin siihen juurikin miettimällä, että koska autan toista ihmistä sanomalla asiani. Keskityn tästä eteenpäin asennoitumaan tekoihini ja sanoihini niin, että niiden tarkoitus on tehdä ympärillä olevien ihmisten elämästä mukavampaa :)

Lopuksi vielä vapaasti reiki-kurssilla oppimani ajatus, joka oikeastaan kiteyttää tämän päiväisen tekstin teeman, siihen on hyvä lopettaa.

Rakasta toista eniten silloin kun hän ansaitsee sitä vähiten, sillä silloin hän sitä eniten tarvitsee <3

Voi Ystävät, miten tämä elämä virtaa eteenpäin, kun sen kyytiin heittäytyy!!

En ole kirjoitellut nyt muutamaan päivään mitään, kun odottelin niitä kommentteja. Mutta ettehän te ryökäleet kommentoi :D Olen jutellut monen kanssa, joka on sanonut lukeneensa jutun, mutta "en minä viitsinyt kommentoida, kun...". No, ei se mitään. Annoinhan luvan olla kommentoimatta ikinä, jos ei halua.

Mutta kuulkaa. Ryhmään on ilmoittautunut niin monta innokasta, että se todella perustetaan! Olen aivan puulla päähän lyöty, miten tämä homma eteni näin??!! Kaksi viikkoa sitten oli pelkkä hämärä aavistus, ja nyt oon jo suunnitellut muutamaa ensimmäistä kokoontumiskertaa ja niiden aiheita. Ihanaa ja ihmeellistä! Olen nyt laskenut ryhmää mukaan myös erään, joka kotiutuu maailmalta vasta tulevana viikonloppuna, ja sillä laskuopilla ryhmässä olisi 6 ja minä. Jos se eräs ei tulekaan mukaan, meitä on 5 ja minä. Jos joku on vielä halukas tulemaan mukaan, niin yhdelle ehkä paikka vielä olisi. Mutta vaikka muita ei tulisikaan, tuo 5 jäsentä riittää vallan mainiosti! Kerron sitten täällä omista kokemuksistani ja ryhmän etenemisestä omalta kannaltani. En tietystikään muiden asioista tai tuntemuksista paljasta mitään :)

No sitten. Tiiätte, että hoivahuone aloitti viime viikolla (lupasin linkittää, mutta en ole tainnut sitä tehdä, sivut ovat täällä). Olen ajatellut ottaa jälleenmyyntiin erilaisia juttuja; luomukosmetiikkaa paristakin paikasta, vähän henkisiä juttuja kuten kiviä, enkelipatsaita, unisieppareita jne. ja noita haaremihousuja ja laukkuja, joita tuossa rekissä jo muutamia roikkuukin. Kirjoitan siis tällä hetkellä työpaikalla, kuten saatoit arvata. Nettitikkukin toimii ja tiedoksi niille, joille ehdin kirota ettei se toimisi, niin asiaan auttoi kun vaihtoi sen tavallisen muistitikun tähän ihan oikeaan Huawein nettitikkuun :) :) Stupid me :D No, takaisin asiaan. Olen jutellut useammalle henkilölle näistä jälleenmyntiajatuksista ja sanonut, että pitää ensin tehdä töitä, että kertyy rahaa, kun alkuhankintojen (huonekalut ja muut) jäljiltä alkaa olla rahat vähissä. Sitten yksi ystävä ymmärsi sanoa, että "hae tyttö hyvä naisyrittäjälainaa, se kun on korotontakin". Jäin asiaa pohtimaan. Mietin, että näinköhän se apu ehtisi tähän hätään, kun tuolla byrokratian rattaissa tahtoo kulua kuukausi jos toinenkin. Ja mitenköhän sitä sellaista lainaa edes saa, tuskin minä ainakaan saisin vakuutettua rahoittajan toimintani kannattavuudesta. Ja kova työ siinä olisi, liiketoimintasuunnitelmakin pitäis laatia, kun eivät taitais hyväksyä suunnitelmaksi, että "olen pyytänyt henkimaailmalta, että lähettävät asiakkaita".

Kuitenkin otin puhelimen tänään kauniiseen käteen ja soitin sinne Finnveraan, mistä näitä lainoja haetaan ja myönnetään. Kerroin rahoitusneuvojalle kuka olen, mitä yritys tekee ja mihin tarvisin rahaa. Vastaus kuului, että pistäpä nuo kertomasi asiat sähköiseen muotoon lainanhakukaavakkeelle netissä, niin varmasti saat lainaa. Juuri tällaisiin yrityksiin sitä annetaan ja lainasummakin on niin pieni, ettei mitään estettä pitäisi olla! Ohhoh! Kuulemma päätös tulee viikossa tai kahdessa!! Toinen OHHOH! Ja siksipä kökötän nyt täällä työpaikalla, että tulin rauhassa kirjoittamaan hakemusta. Joka lähti sähköisenä matkaan noin 10  minuuttia sitten! Hip Hei!

Toinen huippujuttu on seuraava: Kuten mainitsin, mulla on noita housuja ja laukkuja myynnissä. Ne tulee Intiasta ainakin kahden välikäden kautta ja ovat siksi mulle ehkä vähän kalliita. Katselin toissa iltana netistä Aasian tukkukauppoja osoitteessa alibaba.com (sieltä saa ihan mitä vaan) ja löysin aika paljon edullisempia vaihtoehtoja. Eilen aamulla soitin tulliin ja selvitin maahantuonnin mahdollisuuksia. Olin kuvitellut senkin olevan tosi vaikeaa, mutta kuinka ollankaan, kaiken voi hoitaa nykyään kotoa sähköisesti. Tilattu paketti tulee tulliin, annan netissä tulliselvityksen, ne lähettää mulle tullimaksun ja alv-laskun ja kun ne on maksettu, paketti toimitetaan perille. Alkuperätodistukset pitää olla kunnossa, eli tuotteista pitää tietää, mistä ne tulee, mutta senhän hoitaa toimittaja, en minä. Olin jo muutamaa päivää aikaisemmin laittanut meiliä eräälle tuttavalle Thaimaahan, että voisiko hän auttaa asiassa hankkimalla housuja ja muuta sieltä suoraan tehtaista. Vastausta ei ollut kuulunut ja ajattelin, että "siellä se miettii, että miten ilmoittaa mulle, että ei kuule kiinnosta yhtään." Mutta eilen illalla meiliin kilahti vastaus: "autan tosi mielelläni ja thaimaalainen tyttöystäväni on myös luvannut olla mukana, että saadaan oikeasti sopuhinnat. Katsotaan sitten, mitä kaikkea sieltä voi tuoda, kun saadaan homma alkuun." Huippua! Sieltä siis tulisi ainakin niitä haaremihousuja ja jotain laukkuja, mutta mahdollisesti vaikka mitä muita itämaisia vaatteita, buddhapatsaita, tuoksulyhtyjä, suitsukkeita... näitä ainakin toin itse tuliaisina sieltä. Tietenkään minua ei kiinnosta mikään peruskama, mitä saa täältä Suomestakin, mutta katsotaan, miten tämä lähtee menemään.

Yhtä kaikki. Voin todeta, että kun aika ja suunta ovat oikeat, kaikki sujuu kuin itsestään. Tuskin ehdin edes ajatella jotain asiaa, niin se jo tapahtuu!! Tässä raha-asiassakin pyysin henkimaailmalta apua, että olisi sen verran rahaa, ettei tarvi hermoilla. Ja tällä tavalla se järjestettiin. Eihän se päätös ole toki vielä tullut, mutta kuitenkin. Samaten maahantuonti vaikuttaa huomattavasti helpommalta kuin kuvittelin ja mikä parasta, mulla on nyt siellä yhteyshenkilö, joka käy oikeasti katsomassa tehtaalla minkälaiset olot siellä on. Niin että tiedän varmasti, että vaatteet ja tuotteet valmistetaan inhimillisissä oloissa aikuisten käsissä. Asiat vain järjestyvät! Kirjoitan vielä lopuksi sanatarkasti sen "Seikkailu"-enkelikortin tekstin, jonka sain viestinä, kun kysyin neuvoa tähän ryhmän perustamisasiaan. Siihen on hyvä lopettaa :)

Seikkailu

Elämä on seikkailu. Ole valmis kaikkeen odottamattomaan ja käytä kaikki mahdollisuutesi tehokkaasti hyödyksesi.

Enkelit ehdottavat, että irtaudut pinttyneistä tottumuksistasi tai päästät irti vanhoista, kangistuneista kaavoistasi. Tee jotain aivan uudenlaista ja kohtaa elämä tuorein aistein.

Jos edessäsi häämöttävä polku näyttää pimeältä, toimi kuin olisit tutkimassa synkkää seutua. Pyydä enkelit valaisemaan tietäsi. Tarkkaile sitten merkkejä ja viestejä, jotka osoittavat minne ja miten sinun tulee kulkea.

Tutki uusi alue innostuneesti ja rohkeasti. Innostuneisuus ja rohkeus ovat magneettisia piirteita ja vetävät puoleensa rahaa ja työtilaisuuksia sekä tuovat pikantin lisän ihmissuhteisiin.

Enkelit innostavat sinua kulkemaan eteenpäin jännityksestä kihelmöiden, uutta odottaen ja parasta toivoen.

Voimalause:

Kohtaan elämäni seikkailun halukkaasti.

<3<3<3<3<3<3

Unelmien Itsetutkiskelua, Teidän arvioitavaksenne

Viime päivinä on mielessä ollut vaikka mitä uutta kirjoitettavaa, mutta hoitohuoneen sivujen luominen ja itse huoneen laittaminen ovat vieneet suurimman osan ajasta ja energiasta. Olisi asiaa siitä, kuinka oivalsin enemmän sanontaa "kaikella on tarkoituksensa", myös negatiivisilla asioilla kuten sairauksilla, ja muutamia ihmeellisiä sattumiakin pitäisi kirjata muistiin. Mutta kirjoitan kuitenkin työhön liittyvästä asiasta, kun tuo työ nyt niin tapetilla on ollut...

Jo hoitohuoneen ideointi vaiheessa ajattelin, että painotan työtäni jatkossa mahdollisuuksien mukaan henkiselle puolelle. Ajattelin, että jossain vaiheessa alan pitää meditointi-iltoja ja muita teemailtoja sekä erilaisia ryhmiä esim. Uniryhmää, jossa keskityttäisiin unien muistamiseen ja tulkintaan. Koko ajan olen ajatellut, että tällaiset ryhmät siintävät jossain kaukana, vuosien päässä.

Nyt mieleen kuitenkin on kehkeytynyt idea ryhmästä, jonka voisi nimetä vaikka Itsetutkiskelulla Unelmiin -ryhmäksi, tai jotain vastaavaa. Tätäkin ajatusta olen yrittänyt muutaman kerran vaimentaa, mutta koska se sinnikkäästi palaa mieleen, olen sitä jonkin verran työstänyt. Kysyin myös omilta enkelikorteiltani ohjausta asiaan ja sain "seikkailu"-kortin (nyt kortit ovat työhuoneella, joten en voi sanatarkasti teille sitä kertoa), joka kannusti seuraamaan ideoitaan. Niistä voisi kehittyä jotain kannattavaa. Tällainen ajatus siitä kortista mulle jäi. Lisäksi olen puhunut ideasta kahden henkilön kanssa, joista molemmat ovat aikoneet tulla ryhmään, jos sen perustan :)

Joten tässä perusajatusta tulisi Teidän arvioitavaksi. Ryhmään tulisi 5-7, ehdottomasti maksimissaan 8 henkilöä, jotta jokaisen ääni pääsee kuuluville. Ryhmässä täytyisi vallita täydellinen vaitiolo ryhmän ulkopuolella ja luottamus toisiamme kohtaan, jotta jokainen voisi todella heittäytyä mukaan. Tietysti omasta kehityksestään saisi puhua muille, mutta ei toistemme asioista eikä oikeastaan edes nimistä. Tarkoitus olisi tutkia Itseä eri tavoin, eri näkökulmista. Ryhmässä ei olisi psykologia tai terapeuttia vaan kaikki kehitys perustuisi omaan pohdiskeluun ja vertaistukeen. Jos jollakin ilmenisi tarvetta terapialle, sinne ohjattaisiin ryhmän myötävaikutuksella.

Ryhmä kokoontuisi ehkä kerran viikossa, tai kerran kahdessa viikossa. Ajattelin ensin, että tunnin ajan, mutta todennäköisesti tunti olisi liian vähän, kaksi tuntia voisi olla parempi. Tapaamisten kulku olisi jotain seuraavaa: alkuun meditaatio eli mielen hiljentäminen ja katseen kääntäminen sisään päin, sitten sen kertaisen teeman esittely (esim. elämäni merkittävät vaiheet tai mitä on itsetunto) josta käytäisiin keskustelua, sitten jonkinlainen toiminnallinen osuus (maalaamista tai piirtämistä, muovailua, draamaa, kuvakollaasin kokoamista, mitä vain) koskien päivän aihetta(esim. maalaus siitä, miltä näyttää Minun Itsetuntoni), sitten tuntemusten ja heränneiden ajatusten kirjaaminen Unelmieni-kirjaan ja lopuksi jälleen hiljentyminen ja energian kerääminen, jotta jaksaa seuraavaan kertaan. Tavallaan muoto on vähän sama kuin kehityspiirissä, mutta tässä ei tavoitettaisi Henkimaailmaa vaan Omaa Itseä.

Tavoitteena olisi tutustua Itseensä paremmin. Oppia kuulemaan Omia Tarpeita ja erottamaan ne ulkopuolelta tulevista paineista. Löytää Omat Kipupisteet, hyväksyä ne ja antaa anteeksi Itselle ja Toisille. Lopulta tarkoituksena olisi tähdätä löytämään Omia Unelmiaan, niitä joita Itse TODELLA tahtoo. Kaiken tämän seurauksena elämään tulisi enemmän tasapainoa, onnen tunnetta, tyyneyttä, mielenrauhaa ja läsnäolon voimaa. Jokainen meistä tarvitsee Unelmia ja Tavoitteita, myös ne meistä, jotka ovat tyytyväisiä tämän hetken elämäänsä. Jos lakkaa unelmoimasta, elämä jähmettyy.

Minä siis keräisin ryhmän, tekisin ohjelmalle perusrungon(, joka tietysti eläisi ryhmän tarpeiden mukaan), ja hankkisin tarvittavat materiaalit. Jokaiselle tulisi oma, tyhjä muistikirja, josta lähdettäisiin tekemään Unelmieni-kirjaa. Sinne voisi kirjata meditaatiossa heränneitä ajatuksia, keskusteluista saatuja vinkkejä, toiminnallisen osuuden tuomia tuntemuksia ja myös muuta, ryhmätapaamisten ulkopuolella tapahtuneita asioita vaikkapa uniaan tms. eli ihan mitä tahansa Omaan Itseen liittyvää. Jokaiselle kerralle järjestäisin myös vähän pientä tarjottavaa; teetä ja kahvia, hedelmiä, suklaata, jotain.

Ja nyt haaste Teille, jotka tätä blogia luette. Toivoisin saavani palautetta tälle idealle. Tulisitko Sinä tällaiseen ryhmään (en siis tarkoita mitään sitovia ilmoittautumisia :D)? Miksi tulisit? Miksi et tulisi? Saitko jonkin idean ohjelman sisällöksi? Mihin suuntaan kehittäisit tätä ideaa? Mitä olisit valmis maksamaan? Tämä hinnoittelu on ehkä kaikkein vaikein asia minulle. Koen, että saisin itse tästä tosi paljon, ja siksi on vaikea periä tällaisesta rahaa. Ajattelin kuitenkin jonkinlaista maksua, jotta voin ajatella tätä itselleni työnä, ja tietysti kattaakseni materiaalihankinnoista aiheutuvat kulut. Ehkä maksu olisi per käynti eikä könttäsumma, jotta joltain kerralta voisi tarvittaessa olla pois menettämättä rahaa, tai leikin voisi jättää keskenkin, jos ryhmä ei tuntuisi omalta. Mitä olet tästä mieltä?

Jättäkää ystävällisesti kommentteja, vaikka anonyyminakin tai jollain nimimerkillä, jos ette halua omaa nimeänne kertoa. Toivon, että jätätte myös perusteluja, varsinkin kriittisiin palautteisiin. Jos palaute on vain "ihan paska idea." niin myönnän jo etukäteen, että paha mieli tulee. Mutta jos sille jättää perustelunsa, niin olen valmis sellaisenkin palautteen vastaanottamaan.

Muutenkin ajattelen, että voisitte kommentoida tekstejäni muulloinkin kertoen ehkä omia pohdintojanne tai kokemuksia sen kertaisesta aiheesta. Niitäkin voi jättää anonyyminä. Kommenttiosioonkin voisi kehittyä sillä tavalla mielenkiintoisia keskusteluja. Ja minä voisin saada niistä uutta ajateltavaa. Mutta toki saat lukea blogia jättämättä ikinä yhtään kommenttia, edes tähän tekstiin :)

Nyt kun luen tämän tekstin itse niin huomaan, että tämä Ryhmä-idea on todella pitkälle muotoutunut, vaikka aloittaessani tätä kirjoitusta näin sen vain sekavana könttinä mielessäni. Ehkä tästä todella tulee jotain :) Jään todella mielenkiinnolla odottamaan, mitä sanotte tästä!