"Tunneasioissa olemme lukutaidottomien tasolla. Meille on opetettu kaikenlaista piin neliöjuuresta ja hitto ties mistä, muttei sanaakaan sielusta. Olemme pohjattoman tietämättömiä sekä itsestämme että muista."

Ingmar Bergman

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Retriittejä...

Nyt vasta tuota edellistä postausta kirjoittaessani tajusin, etten ole kirjoittanut tammikuisesta retriitistäkään tänne mitään! Miten ihmeessä aika kuluu niin nopeaa??

Marraskuussa postasin retriitti-ideasta ja tammikuussa sitten oli Hiljentymisen retriitti Pyhätunturilla. Meitä oli yhteensä 15 henkilöä ja se oli juuri sopiva määrä, yhtään enempää ei olisi mahtunut joogaamaan sille varatussa tilassa kerrallaan, vaikka vuodepaikkoja olikin enemmän. Retriitin järjestelyt ja ilmoittautumiset koetteli kovasti minun luottamusta asioiden järjestymiseen, niin monta peruutusta tuli viime metreillä. Ihmisille tuli yllättäviä menoja, joko taloudellisia tai juhlia tms. Hetkittäin näytti, että väkeä tulee niin vähän, ettei edes kulut tule katetuksi... Mutta niin vain kaikki järjestyi, ilmoittautumisia tuli uusilta ihmisiltä ja lopulta meitä oli koossa juuri se kokoonpano, jonka pitikin. Ei pidä turhaa murehtia, vaan luottaa siihen, että asiat sujuvat niin kuin kuuluukin, sen sain jälleen oppia!

Viikonloppu sujui mukavasti. Hiljaa oleminen oli yllättävän helppoa, ja helpottavaa. Olen sosiaalinen ja rakastan keskusteluja, mutta vaihteeksi oli mahtavaa, kun ei tarvinnut puhua mitään. Mieli lepäsi, kun olimme kaikki yhtä aikaa syömässä, eikä kukaan puhunut mitään. Yhteisöllisyys syntyy myös ilman puhuttuja sanoja. Sen tosin huomasin, että olen edelleen paljon enemmän perfektionisti kuin luulen. Mietin mielessäni koko ajan, että onhan kaikilla kaikki hyvin ja ennakoin seuraavaa ohjelmaa jatkuvasti, vaikka kaikki kyllä sujui hienosti painollaan ja ohjelma oli suunniteltu valmiiksi etukäteen. No, järjestäjän työ on työtä, senkin sain oppia. Onneksi sain osallistua toisten vetämään ohjelmaan eli joogaan ja Voimatarinaan. Joogaaminen ajan kanssa ilman häiriötekijöitä, eteenkin heti aamulla, oli niiiin nautinnollista. Kuten myös voimapaikan etsiminen luonnosta kipakassa pakkasessa. Oli ihmeellinen tunne "kuulla" luonnon "puhuvan". Vaikken tietysti kuullut fyysisillä korvilla, mutta kyllä Luonto Äiti mulle selvän viestin kertoi. 

Retriitin pääteeksi pidimme yhteisen keskustelun, jossa jokainen sai avata omaa kokemustaan sen verran kuin halusi. Siinä vierähti kyynel ja toinenkin, jokaisella oli niin upeita ajatuksia ja tuntemuksia retriitistä. Joku oli rauhoittunut ja seestynyt, toinen täynnä energiaa tehdä mitä vaan, kolmas oli löytänyt itsestään aivan uusia puolia. Kaikki olivat löytäneet omat voimapaikkansa luonnosta ja saaneet omat viestinsä. Oma onnistumisen tunne oli valtava, kun kuuli, miten hienoja juttuja toiset olivat saaneet.... minä kun olin murehtinut, että viihtyykö ne nyt varmasti ja onhan niillä varmasti hyvä olla... voi voi! Kovasti on tekemistä itsensä kanssa, mutta siksihän täällä ollaan :) 

Joka tapauksessa, huippukokemus! Uusi retriitti otettiin esille jo ensimmäisen päätöskeskustelussa ja heti kotiuduttua alkoi ajatustyö kunnolla. Nyt se sitten on lyöty lukkoon ja seuraava retriitti on toukokuussa! Niin mukavaa! Ohjelmassa on paljon samaa, mutta myös uutta. Aikaakin on yksi päivä enemmän, kun aloitamme tällä kertaa jo torstai-iltana. Tietysti myös vuodenaika on toinen ja vaikuttaa energioihin. Paikka on tällä kertaa eri, lähempänä kotikontuja, oikeastaan ihan käytännön syistä johtuen... ja suurista unelmista, joista voin kertoa joskus myöhemmin. Tässä totean vain, että näin se elämä kantaa ja vie oikeaan suuntaan, kun antaa sen tapahtua :) Voi kuinka onnellinen olenkaan <3

Ihanaa viikonloppua Sinulle, Nauti elämästä!

Ai niin, tässä linkki sinne, mistä voit ilmoittautua mukaan retriitille, jos kiinnostaa...


tiistai 27. maaliskuuta 2012

Uudelleenaktivoituminen... :)

Tässä blogissa on ollut hiljaista pitkään... vaikka on tämä mielessä ollut, koska haluaisin ehtiä tallentaa muistiin kaikkia ihania tapahtumia, asioita, ihmisiä, lukemisia ja kaikkea muuta, mitä elämä eteen tuo. Alkukevät on kuitenkin ollut syystä tai toisesta sellaista aikaa, etten ole kirjoittanut. Viime viikolla pohdin Heli-ystävälleni ääneen, että haluaisin jatkaa tätä blogia, kun vain saisin aikaiseksi, olisi niin paljon kirjoitettavaa, että mistä osaan aloittaa. Hänpä sitten auttoi minua haastamalla minut omassa blogissaan Hyvän mielen haasteella...

 Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa
               (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
                  Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle.
Kerro heille,  että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi
(linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).”
Eli jatkan bloggaamistani näin ihanalla aiheella, asioita, jotka tuovat hyvää mieltä...

Lukeminen, jolle myös toivoisin löytäväni enemmän aikaa. Kirjahyllyssä on vino pino kirjoja, jotka todella haluan lukea... kunhan keksin, mistä nipistän aikaa siihen. Vaikka luen toki jo nyt päivittäin, mutta enemmän, enemmän! Se on niin mukavaa :)

Jooga ja meditointi, jotka tuovat sisäistä rauhaa, ihan todella. Oon harjoittanut kumpaakin jo jonkin aikaa epäsäännöllisesti, mutta toiveissa on ollut juuri se jatkuvuus ja säännöllisyys. Henkinen hyvinvointi vaatii jatkuvaa harjoittelua, aivan kuten fyysinenkin. Sain elämäntaidonvalmennusta ajanhallinnasta, ja löysin näille päivittäisen hetken jo muutamia viikkoja sitten. En kuitenkaan päässyt käyntiin hommassa ja uusi valmennus osoitti, että vaikka aika löytyi, paikka ei ollutkaan sopiva. Niinpä täsmensin paikkaa, ja säännöllinen harjoittelu on alkanut. Oon NIIN tyytyväinen!

Ompeleminen: talven aikana on ollut yksi tilaustyö ommeltavana. Se oli hirmuisen takkuinen homma, jotenkin tiesin jo alkaessa, ettei työ tule menemään ihan putkeen. Eikä se sitten mennytkään. Joku vetovoiman lakia tunteva saattaa ajatella, että tilasin itse epäonnistumisen... saattaa olla niinkin, vaikka yritin kyllä pitää koko ajan hyvän mielen yllä työtä tehdessäni. No, nyt kun sain työn pois käsistäni ja pääsin tekemään ei-tilattuja ompeluksia tuhotakseni valtaisan kangasvarastoni, oon taas niin fiiliksissä ompelemisesta. Kehittelin oman version haaremihousuista, oikeastaan siitä tuli "jumpsuit goes harempants"-yhdistelmä ja hurauttelin niitä tänään töissä neljät! 60 kangaspakkaa alkoi yhtäkkiä näyttääkin vähältä... pitäisköhän tilata vähän lisää.. :D

Lapsoset ketterät, jotka pitää mielen virkeänä ja äidin toimeliaana :) Teen nelipäiväistä työviikkoa ja olen siis kolme päivää aina kotona muksujen kans. Voin kertoa että kahden alle kouluikäisen pojan kans ei tule tylsää. Ja tämä selittänee myös sen, että esim. sille lukemiselle ei ole aikaa ihan niin paljon kuin toivoisin. Lapset ovat suurimmat opettajani, olen kiitollinen, että juuri nämä kaksi valitsivat minut äidikseen ja tulivat antamaan oppia elämästä, läsnäolosta, rakkaudesta, omasta itsestä. Kaikesta. 

Ystävät, joiden merkitys on kasvanut viime vuosina entistäkin suuremmaksi. Olen pohtinut paljon elämän suuria kysymyksiä ja miettinyt, mihin ja miten haluan aikaani käyttää. Ystävien kanssa vietetty aika tuntuu saavan päivä päivältä enemmän merkitystä. Eteenkin kun ystäväpiirissä on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua ihan oikeista asioista ja oikealla, hyvällä fiiliksellä. Ei tarvitse juoruilla, taivastelle kenenkään tekemisiä tai puhua kenestäkään pahaa. Todellista hyvän mielen jakamista <3

Aamuinen maitokahvi: mietin tätä eilen viimeksi, että olen ankkuroinut huomaamattani onnen tunteen aamukahvikuppiin :) Aloitan työpäivät vasta yhdentoista aikaan, joten meillä on aina pitkät aamut, aikaa syödä rauhassa (niin rauhassa kuin kahden lapsen taloudessa on mahdollista), lukea päivän lehti ja herätä alkavaan päivään kunnolla. Joka aamu keitän tummapaahtoista kahvia, lämmitän Taika-mukissa pari desiä maitoa, vaahdotan sitä vähän ja kaadan kahvia toiset pari desiä sekaan. Kuppi kädessä katselen ulos keittiön ikkunasta ja mietin, että "tästä tulee hyvä päivä". Ja silloinhan siitä tulee :)

Kynttilät, joita poltan nykyään kai ympäri vuoden. Ennen ajattelin, että kynttilät kuuluvat pimeään talveen ja kerätään kevään koittaessa pois. Nyt en ole kerännyt. Elävä tuli rauhoittaa ja tuo ihanan lempeän tunnelman koko huoneeseen, vaikka valoa riittäisi ilmankin. Tänään posti toi taas uusia suolatuikkulyhtyjä, jotka palavat parhaillaankin ikkunalaudoilla. Uskon niiden tasapainottavan huoneen energiaa, tunnen niin. Hyvä mieli :)

Kevät, mulle vuodenajoista rakkain, vaikka olen oppinut pitämään jopa syksystä. Aurinko tuo tullessaan uutta, raikasta energiaa, jota pitkän pimeän talven jälkeen todella tarvii. Mikä onni asua täällä pohjoisessa, missä vuodenaikojen vaihtumisen todella huomaa. Meillä on oikeastaan useampi vuodenaika kuin neljä, sillä alkukeväinen Lappi on aivan toisenlainen kuin toukokuinen. Kuten myös elokuun lopun syksy näyttää ja tuoksuu täysin eriltä kuin lokakuinen. Ihana pohjoinen <3

Puolisoni. Tätä pohdin pitkään. Mutta päädyin lisäämään hänet tähän, vaikka toisinaan tuntuu, ettei hyvä mieli ole ensimmäinen asia, jota hän minulle tarjoaa. Mutta kuten lapsetkin, myös mieheni on suurimpia opettajiani tässä elämässä. Joka kerta, kun selviämme jostakin myrskystä tai karikosta, olemme himpun verran vahvempia yhdessä, askeleen lähempänä tasapainoa, yhden opinkappaleen lisää omaksuneita, ja onnellisia siitä, ettei sekään myrsky repinyt meitä maasta juurineen. Ja myrskyävien päivien jälkeen ilma on raikasta hengittää ja taivas jotenkin entistäkin sinisempi. Joten kaikkine suruineen ja haasteineenkin, suhteemme tuo hyvää mieltä, uskoakseni meille molemmille.

Ja koska hän juuri saapui paikalle, nappasi tv:n päälle, kas kun sieltä tulee Mestareiden liigaa, ja siten pyyhkäisi seesteisen tunnelmani johonkin kaukaisuuteen, tämä Hyvän mielen lista päättyy tähän. Olihan siinä jo monta, monta iloa tuovaa asiaa <3

Koska en hirveästi enää seuraa toisten blogeja, ajanhallinnallisista syistä, en nyt jaa tätä eteenpäin. Joka haluaa, saa tämän tästä mukaansa ottaa :) Tästedes lupaan jatkaa tätä kirjoittelua, vähintään kerran viikossa. Joten palataan <3

pee.äs. nyt ei jaksa oikolukia, koita saaha selevää...