Nyt vasta tuota edellistä postausta kirjoittaessani tajusin, etten ole kirjoittanut tammikuisesta retriitistäkään tänne mitään! Miten ihmeessä aika kuluu niin nopeaa??
Marraskuussa postasin retriitti-ideasta ja tammikuussa sitten oli Hiljentymisen retriitti Pyhätunturilla. Meitä oli yhteensä 15 henkilöä ja se oli juuri sopiva määrä, yhtään enempää ei olisi mahtunut joogaamaan sille varatussa tilassa kerrallaan, vaikka vuodepaikkoja olikin enemmän. Retriitin järjestelyt ja ilmoittautumiset koetteli kovasti minun luottamusta asioiden järjestymiseen, niin monta peruutusta tuli viime metreillä. Ihmisille tuli yllättäviä menoja, joko taloudellisia tai juhlia tms. Hetkittäin näytti, että väkeä tulee niin vähän, ettei edes kulut tule katetuksi... Mutta niin vain kaikki järjestyi, ilmoittautumisia tuli uusilta ihmisiltä ja lopulta meitä oli koossa juuri se kokoonpano, jonka pitikin. Ei pidä turhaa murehtia, vaan luottaa siihen, että asiat sujuvat niin kuin kuuluukin, sen sain jälleen oppia!
Viikonloppu sujui mukavasti. Hiljaa oleminen oli yllättävän helppoa, ja helpottavaa. Olen sosiaalinen ja rakastan keskusteluja, mutta vaihteeksi oli mahtavaa, kun ei tarvinnut puhua mitään. Mieli lepäsi, kun olimme kaikki yhtä aikaa syömässä, eikä kukaan puhunut mitään. Yhteisöllisyys syntyy myös ilman puhuttuja sanoja. Sen tosin huomasin, että olen edelleen paljon enemmän perfektionisti kuin luulen. Mietin mielessäni koko ajan, että onhan kaikilla kaikki hyvin ja ennakoin seuraavaa ohjelmaa jatkuvasti, vaikka kaikki kyllä sujui hienosti painollaan ja ohjelma oli suunniteltu valmiiksi etukäteen. No, järjestäjän työ on työtä, senkin sain oppia. Onneksi sain osallistua toisten vetämään ohjelmaan eli joogaan ja Voimatarinaan. Joogaaminen ajan kanssa ilman häiriötekijöitä, eteenkin heti aamulla, oli niiiin nautinnollista. Kuten myös voimapaikan etsiminen luonnosta kipakassa pakkasessa. Oli ihmeellinen tunne "kuulla" luonnon "puhuvan". Vaikken tietysti kuullut fyysisillä korvilla, mutta kyllä Luonto Äiti mulle selvän viestin kertoi.
Retriitin pääteeksi pidimme yhteisen keskustelun, jossa jokainen sai avata omaa kokemustaan sen verran kuin halusi. Siinä vierähti kyynel ja toinenkin, jokaisella oli niin upeita ajatuksia ja tuntemuksia retriitistä. Joku oli rauhoittunut ja seestynyt, toinen täynnä energiaa tehdä mitä vaan, kolmas oli löytänyt itsestään aivan uusia puolia. Kaikki olivat löytäneet omat voimapaikkansa luonnosta ja saaneet omat viestinsä. Oma onnistumisen tunne oli valtava, kun kuuli, miten hienoja juttuja toiset olivat saaneet.... minä kun olin murehtinut, että viihtyykö ne nyt varmasti ja onhan niillä varmasti hyvä olla... voi voi! Kovasti on tekemistä itsensä kanssa, mutta siksihän täällä ollaan :)
Joka tapauksessa, huippukokemus! Uusi retriitti otettiin esille jo ensimmäisen päätöskeskustelussa ja heti kotiuduttua alkoi ajatustyö kunnolla. Nyt se sitten on lyöty lukkoon ja seuraava retriitti on toukokuussa! Niin mukavaa! Ohjelmassa on paljon samaa, mutta myös uutta. Aikaakin on yksi päivä enemmän, kun aloitamme tällä kertaa jo torstai-iltana. Tietysti myös vuodenaika on toinen ja vaikuttaa energioihin. Paikka on tällä kertaa eri, lähempänä kotikontuja, oikeastaan ihan käytännön syistä johtuen... ja suurista unelmista, joista voin kertoa joskus myöhemmin. Tässä totean vain, että näin se elämä kantaa ja vie oikeaan suuntaan, kun antaa sen tapahtua :) Voi kuinka onnellinen olenkaan <3
Ihanaa viikonloppua Sinulle, Nauti elämästä!
Ai niin, tässä linkki sinne, mistä voit ilmoittautua mukaan retriitille, jos kiinnostaa...