"Tunneasioissa olemme lukutaidottomien tasolla. Meille on opetettu kaikenlaista piin neliöjuuresta ja hitto ties mistä, muttei sanaakaan sielusta. Olemme pohjattoman tietämättömiä sekä itsestämme että muista."

Ingmar Bergman

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Rentoutumisen merkityksestä

Jokunen aika sitten rentoutumisen tarkoitus aukesi mulle uudella tavalla. Tai no, olinhan toki tiennyt rentoutumisen ja hyvän olon olevan meille jokaiselle tärkeää, mutta nyt löysin asialle uudet sanat. Se on hassua, miten joskus asiat aukeaa eri sanoilla sanottuna uudella tavalla. Siksi kai maailmassa voi olla satoja ja tuhansia kirjojakin samoista aiheista, erilaisella sanojen asettelulla tai eri sanoja käyttämällä sama asia selkityy eri ihmisille eri tavalla. Mikä on toiselle ihan selkeä sanoma, ei välttämättä tarkoita toiselle mitään, kunnes valitaan toiset sanat.

Mutta siis siihen rentoutumiseen. Kuten todettu, olin toki tiennyt sen olevan tärkeää ja hyväksi meille. Silti olin ajatellut sen olevan "vain" rentoutumista, jotain, missä lisätään "vain" omaa hyvää oloa, mikä sinällään on toki tärkeää, kun tulee hyvä mieli, mutta eipä sen kummempaa. Että sitä voi hetken rentoutua ja ottaa lepoa ja hypätä sitten pystyyn pitemmittä puheitta ja lähteä jatkamaan arkielämää. Mutta ettei sillä sen suurempaa merkitystä tai tarkoitusta ole. Että rentoutuminen on jotain "ihan kivaa", mutta kuitenkin sellaista, mistä voi ensimmäisenä liisiä, kun elämä käy kiireiseksi. Ja niin kai se useimpien elämässä onkin?

Nyt kuitenkin nousi mieleen ajatus (siis joitain päiviä/viikkoja sitten), että rentoutuminenhan on itse asiassa meditaatiohetki, jossa kuulee oman sisimpänsä äänen. Hetki jolloin voi kysyä itseltään, että mitä mulle kuuluu ihan todella. Meditoiminen kun ei ole ihan helppoa, vaikka tietysti kuulostaa yksikertaiselta vain istua paikoillaan. Todellisuus on kuitenkin se, että harvempi meistä malttaa istua arjessa alas ja rauhoittua kuulemaan sisintään ilman mitään ulkoista ärsykettä. Muutamassa minuutissa ajatukset on ottaneet vallan ja pakottaneet pyykkäämään tai viikkaamaan tai muuta yhtä tärkeää. Arjen töitä riittää, ne eivät lopu koskaan, ja silloinhan se tarkoittaa, ettei meillä ole koskaan aikaa kuulla todellista itseämme. Varsinkin, kun sinä aikana, kun emme tee arjen töitä, katsomme tv:tä, päivitämme facebookia tai lueskelemme lehtiä...

Ohjattu rentoutustunti, rentoutus- tai energiahoito tai vaikka ihan kasvohoito voi siis olla ainutlaatuinen hetki tavoittaa todellinen itse, oma sisäinen ääni. Se ei toki ole sitä välttämättä, koska hoidonkin hetkellä mieli voi täyttyä arjen asioista. Useimmat asiakkaat kuitenkin kertovat olevansa hoidon aikana jossain "toisessa tilassa", melkein kuin unessa, mutta kuitenkin tietoisena tästä maailmastakin. Se on juurikin meditatiivinen tila. Siinä arkitietoisuus (nimitetään myös egoksi, järjeksi tms.) voi hetkeksi löysätä otettaan ja oman sisimmän eli sielun tai korkeamman minän ääni tulla kuuluviin. Tuo ääni osaa kertoa, mitä minulle oikeasti kuuluu. Olenko sieluni valitsemalla polulla matkalla oikeaan suuntaan. Vai olenko harhautunut ajelehtimaan väärille teille. Onko joku ihminen elämässäni tärkeä opettaja vai voinko jättää hänet vähemmälle huomiolle. Mitä sydämeni todella toivoo minun tekevän. Omalta sisimmän ääneltä voi kysyä apua, neuvoa ja ohjausta mihin tahansa mieltä askarruttavaan asiaan. Onko se "vastaaja" todella oma sisin vai enkeli vai Suuri Rakkaus vai Jumala, sen voi jokainen itse valita. Mutta sen voin luvata, että vastauksia "siltä joltain" saa, kun uskaltaa kysyä ja kuunnella.

Mikä tässä sitten on se ihmeellinen oivallus? Niitä on oikeastaan kaksikin. Ensimmäinen on se, etten enää anna itselleni lupaa luistaa rentoutumishetkistä jonkin "tärkeämmän" varjolla. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin varmistaa omalta sisimmältään, että on menossa oikeaan suuntaan? Sisimmästä kumpuavat vastaukset ovat niin voimakkaita ja rakkaudellisia, että ne poistavat epävarmuuksia ja turhaa kiirettä elämästä. Elämä on seesteisempää ja selkeämpää, tietyllä tavalla helpompaa. Kyseessä on siis paljon, paljon enemmän kuin "vain" rentoutuminen. Ja se viekin siihen toiseen oivallukseen. Minä saan tarjota tätä suurta, ihmeellistä asiaa eli rentoutumishetkeä työkseni ihmisille. Olen tähänkin asti ajatellut, että levähdyspaikka on tarpeellinen tässä nykyisessä maailmassa, kun ihmiset ovat niin kiireisiä. Mutta nyt ymmärrän, että hoitolani on enemmän kuin "vain" levähdyspaikka... Ja näin työni tuntuu entistäkin merkityksellisemmältä ja "suuremmalta". Ihanaa <3

Näissä tunnelmissa toivotan Sinulle rauhallisia hetkiä äitienpäivän iltaan ja yöhön, ja asetun piikkimatolle rentoutumaan... eli kuulemaan Omaa Itseäni ja Alkulähdettä. Hyvää yötä!