"Tunneasioissa olemme lukutaidottomien tasolla. Meille on opetettu kaikenlaista piin neliöjuuresta ja hitto ties mistä, muttei sanaakaan sielusta. Olemme pohjattoman tietämättömiä sekä itsestämme että muista."

Ingmar Bergman

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kiitollisuuden aiheet tänään...

Tänään aamupalapöydässä silmiini sattui sanomalehdestä otsikko "Omat lapset myyntiin rahapulassa". Juttu kertoi siitä, kuinka Intiassa on niin köyhiä perheitä, että vanhempien on pakko myydä esikoislapset tehtaisiin tai prostituoiduiksi, että muu perhe selviää hengissä. Jäin tuijottamaan kahta omaa pikkuihmistä, jotka kikattivat ja pelleilivät omiaan minusta piittaamatta, ja nousi kyyneleet silmiin. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että on todellakin lottovoitto syntyä Suomeen, ja ylipäänsä länsimaahan, missä kenenkään ei tarvi eikä kukaan voi myydä lapsiaan. Täydellinen muistutus, että vaikka toisinaan arki lasten kanssa on raskasta, niin siltikään en todellakaan vaihtais päivääkään pois. Oon kiitollinen jokaisesta hymystä ja halauksesta, jokaisesta itkusta ja kiukusta. Joka hetkestä, jonka ne elää tuossa minun vieressä. Kiitos, kiitos, kiitos <3

Menin aamulla omien aamutouhujen jälkeen poikkeuksellisesti huolehtimaan erään vanhuksen aamutoimet. Henkilö, joka häntä tavallisesti avustaa, oli tänään reissun päällä ja lupasin käydä katsomassa, että vanha rouva pääsee sängystä ylös ja saa vaatteet päälleen. Siinä aamupalaseurana istuessani jäin seuraamaan, kuinka hitain liikkein hän toimi. Vanha käsi ei enää jaksanut liikahtaa niin kuin nämä omat pikku kätöset vaan pienen rieskanpalasen syömiseen meni nelinkertaisesti se aika ku mulla olis mennyt. Samaten kävely rollaattorin kanssa oli aivan tavattoman hidasta, sentti sentiltä tossua toisen eteen, ja metrin päästä lepotauko. Ensinnäkin nousi heti mieleen, että meneillään oli todellinen kärsivällisyyden oppitunti mulle, joka olen rytmiltäni elohopea. Oli haastavaa hidastaa omaa rytmiään siihen verkkaiseen tahtiin, jolla vanha ihminen toimii. Pisti miettimään, että mihinköhän se aina on itsellä niin kiire... Ja toisena minut valtasi aivan järjettömän suuri kiitollisuuden tunne siitä, että mulla on jalat, joilla kävellä ja muutenkin kroppa, joka toimii vailla moitteita. Näin meille tuodaan eteen näitä muistutuksia, kuinka onnekkaita me ollaankaan, vaikka sen joskus tahtoo unohtaa. Terveys on sellainen perusasia, että siitä ymmärtää iloita vasta kun sen menettää. Ellei saa tämän kaltaisia oppeja. Kiitos siitä, että olen terve ja voimissani <3

Illalla lenkkeiltiin ystävän kanssa ja puhuin tuosta vanhuksen tapaamisesta. Päätettiin yksissä tuumin elää sillä mallilla, että siinä iässä, kun jalka ei enää nouse niin ketterästi, niin voidaan muistella kaikkia ihania juttuja, mitä tuli tehtyä, eikä tarvi katua mitään, mikä jäi tekemättä. Tosin aion kyllä pitää huolen myös siitä, että jalka nousee edelleen, uskon senkin olevan tosi paljon itsestä ja omista uskomuksista kiinni. Minä aion aikanaan keikahtaa niin sanotusti saappaat jalassa... tai ehkä minun tapauksessa paremminki korkkarit jalassa :D Mutta joka tapauksessa, oon niiiin valtavan iloinen, että mulla on elämässä ystäviä, joiden kans tiiän, että eletään rinnakkain ihan oikeasti vielä silloin vanhanakin. Hörpitään sherryä kristallilaseista puutarhassa ja käkätetään.. :) Ja jaetaan elämän ilot ja surut tästä sinne kuolemaan saakka. Miten suuri osa elämästä puuttuis, jos ei olis ketään kenen kanssa sitä jakaa. Miten jaksais eteenpäin, jos ei olis ketään, kehen välillä tukeutua? Miten laimealta riemu tuntuis, jos ne tärkeimmät ei riemuitsisi mukana? Kiitollinen siis jokaisesta teistä Rakkaista <3

Kuten tämän blogin otsikosta ja osoitteesta voi päätellä, Juha Tapio sykähdyttää minua musiikillaan aikas paljon. Minusta biisien sanat on jotenki niin koskettavia, ja persoonakin vaikuttaa hienolta. Toissa iltana eli lauantaina kyseinen artisti oli pitkästä aikaa Hullu Poro Areenan lavalla, ja minä pääsin paikalle katsomaan, jee! Superihana keikka, hirveästi ihmisiä, tunnelma ihan katossa...aah, meni ihan todella sydämeen saakka! Ilta oli muutenkin ihmeellinen ja ihana, ja oon kaikkineen erittäin kiitollinen myös tuosta Lauantaista! Kiitos, kiitos, kiitos <3



Että näistä muistin kiittää tänään... Nyt voi mennä hyvillä mielin nukkumaan ja katsomaan ihania unia, koska ei tällä energialla voi mitään muuta itselleen tilata <3 Elämä on ihan parasta!