Niin. Omituista mutta totta ainakin omalla kohdallani. Unelmointi ja haaveilu on ihmeen vaikeaa! Että mitä sitä ihan todella haluaa, ihan oikeasti ja tosissaan. Kun alkaa ymmärtää, että kaikki on mahdollista, jos vain itse oikeasti niin tahtoo, niin ne omat toiveet eivät olekaan niin itsestään selviä. Ja ymmärrys tuo mukanaan myös vastuun, vastaan itse omasta elämästäni ihan todella. En voi sanoa, että "olisinhan minä onnellinen, mutta kun tuo toinen on niin pönttö/ lapset on niin vaativia/ töissä on niin peestä..." Ihan itse olen vastuussa kaikesta, ihan itse olen valinnut, tilannut ja toivonut. Eikä tämä edelleenkään tarkoita sitä, että täytyy tyytyä vallitseviin olosuhteisiin, kun kerran on itse vetänyt ne puoleensa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus valita uudelleen, muuttaa tilannetta.
Kun meiltä kysytään, mistä haaveilemme, useimmat vastaavat unelmoivansa lottovoitosta ja toivovat olevansa onnellisia. Näin minäkin vastaisin. Mutta eihän se mitään kerro. Vaikeus alkaa siitä, kun katsotaan noiden toiveiden taakse, syvemmälle. Mitä sillä lottovoitolla tekisin? Ja mitä se onnellisuus oikein on? Aluksi tietysti lottovoittaja haluaisi vähän matkustella, maksaa lainat pois ja nautiskella, näin kärjistetysti. Mutta useimmat meistä tietää, että jo 4 viikkoa "tekemättömyyttä" kesälomien aikaan riittää ja olemme täysin valmiita palaamaan arkirytmiin ja rutiiniin. No, viimeistään 8 viikon jälkeen lähes jokainen haluaa tehdä edes jotain. Eli "lottovoitto ja lomailu" ei pitkän päälle ole kovin kantava unelma. Mitä sitten tekisin sillä lottovoitolla? Siihen kun pohtii vastausta, alkaa saavuttaa niitä todellisia toiveitaan. Mitä asiaa tai tekemistä rakastan sydämeni pohjasta niin, että tekisin sitä oli sitten rahaa tai ei? Mikä tekee minut iloiseksi, mitä teen ihan tekemisen riemusta? Mistä todella nautin? Vielä senkin jälkeen, kun olen lomaillut 8 viikkoa? :)
Kun noihin löytää vastaukset, tulee vastanneeksi myös siihen, mitä onnellisuus on. Kun löytää omat sydämen toiveet, oman elämän intohimon kohteet ja lähtee kulkemaan niitä kohti, onnellisuus kasvaa ropisten, näin uskallan väittää. Usein on niin, että voimme alkaa tavoitella niitä unelmiamme ilman sitä lottovoittoakin. Ehkä unelmat voi saavuttaa rahan kanssa nopeammin, mutta kyllä se ilman miljooniakin onnistuu, askel askeleelta. Kuulostaa helpolta, eikö? Niin minäkin luulin, mutta ei se niin yksinkertaista ollutkaan.
Aloin laatia uutta aarrekarttaa tuleville vuosille, tehdä siis suunnitelmaa siitä, mitä toivon tapahtuvaksi. Ajatteluketjut menivät jotenkin näin: "Tottakai toivon, että yritys laajenee ja toive hyvinvointikeskuksesta tulee toteen... tai no, ehkä kuitenkin mieluummin opiskelen vähän ensin, se olisi tosi mukavaa. Mutta mitenkäs jos muutettaisiin ulkomaille, olisi ihana asua lämpimässä palmujen alla, ei ikinä tarvis pukea toppavaatteita... paitsi että suomalainen koulu ja terveydenhuolto ja moni muu asia on ihan ylivertaiset, että ehkä kuitenkaan ei. No jospa haluaisin viimein hyödyntää laulunlahjaani ja alkaa tehdä siitä uraa.... niin ja viettää illat ja viikonloput jossain keikkamatkoilla, ja lapset kotona ilman minua? No ei kiitos. Voi kun olis ihana asua kaupungissa niin olis teatterit, konsertit, ravintolat, putiikit ja kaikki lähellä, olis sitä elämää. Paitsi täällä Kittilässä on niin ihanaa, rauhallista, turvallista, yhteisöllistä ja vaikka mitä, että ei kai täältä voi mihinkään pois haluta...." Ja tätä rataa se sitten jatkui.
Nostaessani näitä ajatuksia tietoisuuteen, totesin, että ne on pyörineet pinnan alla koko ajan. Jonain pävänä haaveilen puolihuolimattomasti ulkomaillemuutosta ja seuraavana tämän talon remontista. Tänään toivon supertimmiä kroppaa, ja huomenna haaveilen unelmakermaleivoksista. Universumin tarjoilija kimpoilee edestakaisin, kun minä en osaa päättää, mitä tilaisin, eikä maailmankaikkeus sitten toimita minulle mitään järkevää. Eikä tämä tietysti ole tietoista vaan tosiaankin huomaamatonta. Eksyn haaveissani kun erehdyn uskomaan, etteivät ne ole mahdollisia, tai keksinkin yhtäkkiä jotain mukavampaa, uppoan kiireen ja arjen aiheuttamaan tiedostamattomuuteen, tai otan paineita siitä, mitä toiset ihmiset toivovat minun toivovan ja niin edelleen.
No. Mietittyäni muutaman viikon enemmän ja vähemmän tietoisesti tätä asiaa, sain kuin sainkin aarrekarttani tehtyä. Keräsin kuvia muutaman illan ajan, tulostin ja leikkelin, sommitteluvaiheessa tein lopulliset valinnat. Ja kuinka ollakaan, karttaan tuli ihan perusasioita: mukavasti omaa aikaa, sopivasti työtä, valoisa ihana koti, ystäviä ja rakkautta. Ei mitään tajunnanräjäyttäviä juttuja. Tällä hetkellä, tässä elämässä en toivo mitään järisyttävää. Pienet lapset tarvitsevat (minun mielestä) perusarjen ja tavallisen elämän, jotka minä haluan heille tarjota, heillä on vain yksi lapsuus. Kartasta tuli ihana, se huokuu positiivista ja toteutuvaa energiaa. Onneksi kartta on nyt olemassa ja voin joka päivä tarkistaa siitä, mihin olen menossa. Etten eksy haaveilemaan itseäni palmujen alle tai Helsinkin mukulakivikaduille, tai mihinkään minne en oikeasti halua!
Yhteenvetona voin todeta, että toivon perusjuttuja, ja useimmat niistä on jo hyvin, toivon niiden vain olevan vieläkin paremmin. Olen Onnellinen :) Ainoa varma asia elämässä on muutos, ja siksi on hyvä tietää, mihin suuntaan toivoo elämänsä muuttuvan, kun se joka tapauksessa muuttuu.
"Tunneasioissa olemme lukutaidottomien tasolla. Meille on opetettu kaikenlaista piin neliöjuuresta ja hitto ties mistä, muttei sanaakaan sielusta. Olemme pohjattoman tietämättömiä sekä itsestämme että muista."
Ingmar Bergman
Ingmar Bergman
tiistai 23. huhtikuuta 2013
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Tervetuloa Uudet(kin) Lukijat :)
Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että haluaisin Pingalan sivuille enemmän omaa pohdintaa ja ajatuksia. Mietin eri vaihtoehtoja; alanko kirjoittaa Pingalan sivuilla ajatuksiani, perustanko uuden blogin vai linkitänkö Pingalan sivut tänne blogiin... ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Joten tervetuloa Pingalan nettisivujen kautta tulevat uudet lukijat <3
Jatkan tätä blogia kuten ennenkin oman pohdinnan alustana. Koen, että valmennuksien ja henkisen hyvinvoinnin teemat aukeavat paremmin ja selkeämmin, kun niistä saa tiedoksi muutakin kuin markkinointitekstin. Eli käytän tätä omaa ajatusten pyörittelyä avaamaan teille lukijoillekin sitä, mitä esimerkiksi valmennuksen avulla voi saada aikaan. Olen kirjoittanut täällä jo paljon itsetutkiskelusta, vetovoiman laista ja monista muista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Ja niistä tulen varmasti jatkossakin kirjoittelemaan.
Palaan piakkoin kirjoittelemaan unelmoinnin haasteista... tulin tässä vaiheessa vain pikaisesti toivottamaan uudet lukijat tervetulleeksi!
Jatkan tätä blogia kuten ennenkin oman pohdinnan alustana. Koen, että valmennuksien ja henkisen hyvinvoinnin teemat aukeavat paremmin ja selkeämmin, kun niistä saa tiedoksi muutakin kuin markkinointitekstin. Eli käytän tätä omaa ajatusten pyörittelyä avaamaan teille lukijoillekin sitä, mitä esimerkiksi valmennuksen avulla voi saada aikaan. Olen kirjoittanut täällä jo paljon itsetutkiskelusta, vetovoiman laista ja monista muista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Ja niistä tulen varmasti jatkossakin kirjoittelemaan.
Palaan piakkoin kirjoittelemaan unelmoinnin haasteista... tulin tässä vaiheessa vain pikaisesti toivottamaan uudet lukijat tervetulleeksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)