"Olkoon rauha kanssasi. Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla. Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta itseesi ja toisiin. Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta, jota Sinulle on annettu. Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet. Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa. Tämä on meitä kaikkia varten."
"Tunneasioissa olemme lukutaidottomien tasolla. Meille on opetettu kaikenlaista piin neliöjuuresta ja hitto ties mistä, muttei sanaakaan sielusta. Olemme pohjattoman tietämättömiä sekä itsestämme että muista."
Ingmar Bergman
Ingmar Bergman
maanantai 22. elokuuta 2011
On ajatuksia lapsista ja niiden merkityksestä ja monesta muustakin asiasta, mutta tänään on ollut liikaa ajateltavaa, että jaksaisin enää illalla keskittyä. Onneksi Eräs Rakas Ystävä lähetti minulle meilillä viestin, joka olisi pitänyt lähettää edelleen 8 naiselle, jotka ovat koskettaneet elämääni. En useinkaan lähetä näitä eteenpäin, enkä nytkään vaan kopion viestin sisällön tähän. Tämä ei ollut huono viesti ollenkaan ja haluankin sanoa tämän saman asian Teille Kaikille!
lauantai 20. elokuuta 2011
Kiire
Yli viikko on vilahtanut ohi sen jälkeen kun viimeksi olen kirjoittanut tänne... tekisi mieleni sanoa, että on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt...
Mutta mitä se kiire oikein on? Mistä kiire syntyy? Miten siitä saa otteen ja pystyy sen selättämään? Kiire syntyy, kun omat tai ympäristön odotukset ylittää luonnollisen toimintarytmin ja -nopeuden. Eli kun Itse tai Joku Muu (asiakas, lapset, puoliso tms.) odottaa tapahtuvaksi enemmän kuin todella saa aikaan. Useimmiten, ikävä kyllä, sen kiireen aiheuttaa kuitenkin Itse. Ja paras kiireentappaja on tietoinen läsnäolo! Ai miten niin? No, kerron vähän paremmin.
Koen siis, että kuluneen viikon on ollut niin kiire. Ja siltä se on tuntunutkin. On pitänyt tilata tavaraa, tavata Finnveran edustajaa, kipaista reikikurssille 350km:n päähän, hoitaa asiakkaita, kantaa vastuunsa kodista ja lapsista eli ruokkia, pyykätä, paijata, satuilla, saunottaa, silittää, nukuttaa ja mitä kaikkea muuta. On tuntunut, etten millään repeä tähän kaikkeen ja olen miettinyt, että tätäkö se elämä sitten on. Että mennään tukka putkella paikasta toiseen. Mutta, mutta. Kaikenhan olen kuitenkin saanut tehtyä ja ihan kunnialla vielä. Miksi sitten tunne on niin kaoottinen?
Siksi, koska mieli menee koko ajan askeleen verran edellä. Kun istun tietokoneella tekemässä tilausta tukkuun, mieli suunnittelee jo kahvinkeittoa ja tauon pitämistä, eikä siis keskity siihen tilaamiseen. Kun pääsen siihen kahvinkeittoon käsiksi, mieli askartelee jo seuraavassa työssä: "kunhan juopasen tämän kahvin niin sitten siivoan tuon hyllyn ja leikkaan sen kankaan ja sitten sitä ja sitten tätä". Ja kun pääsen kankaanleikkuuseen saakka niin katala mieli odottaa jo illan asiakasta ja miettii, mitä kaikkea valmisteltavaa siihen liittyy. Ja kun asiakas on tullut, niin mieli suunnittelee jo hetkeä, kun asiakas lähtee ja pitää puhaltaa kynttilät ja kerätä pyykit ja sammuttaa valot ja kastella kukat ja ja ja ja... Kuulostaako kenellekään tutulta?
Siitä sitä saa kiiren aikaiseksi, kun ei koskaan onnistu olemaan tyytyväinen siihen hetkeen, jossa parhaillaan on. Arki muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun pysähtyy olemaan siinä hetkessä, jossa kulloinkin on. Ja uskaltaa luottaa, että kyllä ne seuraavatkin hetket sujuu ilman, että niitä vatkaa mielessään valmiiksi etukäteen. Kahvi maistuu aivan toisenlaiselta, kun keittäessään keskittyy mittaamaan veden kuunnellen kun vesi kohisee altaaseen ja mittaa kahvin nauttien samalla tumman paahdon huumaavaa tuoksua. Ja kun pääsee siihen vaiheeseen, että kahvi on kupissa, niin todella keskittyy juomaan sen kahvin. Maistamaan ja haistamaan. Nauttimaan siitä, että nyt on tauko eikä tarvi tehdä mitään, ei mitään. Samalla tavalla, tietoisesti läsnäolleen ja pysähtyen, voi hoitaa kaiken muunkin. Tehdä tilaukset ajatuksen kanssa murehtimatta muita töitä. Keskittyä asiakkaaseen, kuulemaan, mitä hänellä on sanottavana tai mitä keho viestii. Pysähtyä olemaan lasten kanssa oikeasti, lukemaan satua ajatuksen kanssa itsekin seuraten, mitä ne Tatu ja Patu tällä kertaa on keksineet. Eikä niin, että muka luen, mutta en muista yhtään mitään lukemastani, kun suunnittelin huomista päivää... Iltapesut ja ruokailuhetket muuttavat luonnettaan, kun niihin pysähtyy olemaan, eikä hoputtamaan, että "syöpäs nyt niin päästään tästä eteenpäin". Ystävien tapaaminenkin on aivan toisenlaista, kun todella keskittyy kuuntelemaan, mitä se toinen kertoo ja vastaa ajatuksen kanssa. Jos miettii samaan aikaan muuta (vaikka sitä, että mitä itse sanon seuraavaksi), ei todellakaan muista jälkeenpäin, mitä se toinen juttelikaan.
Toinen kiirettä poistava asia on asioiden arvottaminen. Mikä minulle on oikeasti tärkeää? Minkä haluan hoitaa nyt? Mikä voi odottaa? Tästä voin kertoa esimerkin eiliseltä. Posti oli tuonut paketin helmikaupasta. Tiesin tietysti, mitä paketissa on, koska olin itse tilannut :) Avasin paketin olohuoneessa kahden pienen avustamana. Pienempi tunki pakkauspaperia suuhunsa ennen kuin näin ensimmäistäkään helmeä. Myös helmipakkaukset löysivät tiensä kitaan ja tietysti myös ympäri lattioita, sohvan alle ja tv-tason taakse. Kiljuin ja huusin "ei nämä ole teille, nämä on äitin, älkää koskeko, anna tänne se"!!! Enkä saanut tietystikään katsottua ensimmäistäkään helmeä rauhassa. Lapsiparat kuunteli korvat punaisena huutoa eivätkä varmasti ymmärtäneet yhtään, mistä on kyse. Nii-in. Kuinka paljon helpommalla olisin päässyt, kun olisin avannut paketin rauhassa illalla lasten mentyä nukkumaan tai vasta työpaikalla, missä kaikki muutkin helmitarvikkeet nykyään on? Yksi huutaminen ja stressipiikki olisi jäänyt vähemmälle ja lapsillakin olis varmaan ollut paljon mukavampaa... Kunpa vain olisin miettinyt hetken ennen kuin toimin. Olisin tajunnut, että siinä hetkessä tärkeämpää oli olla lasten kanssa ja antaa helmipakettien odottaa, kun sillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire.
Samalla tavalla kaikkea arjen tekemistä voisi miettiä, että mikä on itselle oikeasti tärkeää ja mikä ei. Jos yrittää ehtiä kaikkea, ei ehdi oikeasti kunnolla mitään. Hetki sitten ajoin autolla kotipihaan. Aurinko paistoi puiden latvojen läpi ja mietin, että tuosta tulisi hieno valokuva. Seuraava ajatus oli "pitäis lukea se valokuvauskirja ja alkaa kuvata enemmän"... Ja siitä sitä kiirettä sitten taas saa lisää! Kun haalii mieleensä eri ajatuksia, joita "pitäisi". Tosiasiassa tällä hetkellä mulle tärkeintä on lapset ja perhe (olla läsnä kaikille meidän perheen pojille, hoitaa kotia ajatuksen kanssa, tehdä oikeaa ruokaa, kerätä syksyn marjat talteen jne. jne), työn aloittaminen (ne tukkutilaukset, uusi Ikean reissu, koulutusmatkat Helsinkiin jne.) ja Ystävät ja niiden kanssa jaettu aika. Ei siitä oikein jää aikaa yli, valokuvaamiseen tai muuhunkaan. Tämä on tilanne tällä hetkellä, nämä ovat minun arvojärjestykset nyt. Vuoden päästä tilanne voi olla uusi, kun työ rullaa ja lapset ovat oppineet hoitoon. Sitten voi olla aikaa uusille harrastuksille tai opiskelulle. Mutta ei nyt. Ei pidä luoda Itse Itselleen turhaa Kiirettä :)
Tällaisissa ajatuksissa siis vietetään lauantaipäivää täällä. Nyt aioin sulkea tämän koneen, juoda kahvin rauhassa ja mennä poikasten kans keräämään vattuja :) Muista Sinäkin keskittyä hetkiin ja miettiä mikä Sinulle on Oikeasti Tärkeää!
Mutta mitä se kiire oikein on? Mistä kiire syntyy? Miten siitä saa otteen ja pystyy sen selättämään? Kiire syntyy, kun omat tai ympäristön odotukset ylittää luonnollisen toimintarytmin ja -nopeuden. Eli kun Itse tai Joku Muu (asiakas, lapset, puoliso tms.) odottaa tapahtuvaksi enemmän kuin todella saa aikaan. Useimmiten, ikävä kyllä, sen kiireen aiheuttaa kuitenkin Itse. Ja paras kiireentappaja on tietoinen läsnäolo! Ai miten niin? No, kerron vähän paremmin.
Koen siis, että kuluneen viikon on ollut niin kiire. Ja siltä se on tuntunutkin. On pitänyt tilata tavaraa, tavata Finnveran edustajaa, kipaista reikikurssille 350km:n päähän, hoitaa asiakkaita, kantaa vastuunsa kodista ja lapsista eli ruokkia, pyykätä, paijata, satuilla, saunottaa, silittää, nukuttaa ja mitä kaikkea muuta. On tuntunut, etten millään repeä tähän kaikkeen ja olen miettinyt, että tätäkö se elämä sitten on. Että mennään tukka putkella paikasta toiseen. Mutta, mutta. Kaikenhan olen kuitenkin saanut tehtyä ja ihan kunnialla vielä. Miksi sitten tunne on niin kaoottinen?
Siksi, koska mieli menee koko ajan askeleen verran edellä. Kun istun tietokoneella tekemässä tilausta tukkuun, mieli suunnittelee jo kahvinkeittoa ja tauon pitämistä, eikä siis keskity siihen tilaamiseen. Kun pääsen siihen kahvinkeittoon käsiksi, mieli askartelee jo seuraavassa työssä: "kunhan juopasen tämän kahvin niin sitten siivoan tuon hyllyn ja leikkaan sen kankaan ja sitten sitä ja sitten tätä". Ja kun pääsen kankaanleikkuuseen saakka niin katala mieli odottaa jo illan asiakasta ja miettii, mitä kaikkea valmisteltavaa siihen liittyy. Ja kun asiakas on tullut, niin mieli suunnittelee jo hetkeä, kun asiakas lähtee ja pitää puhaltaa kynttilät ja kerätä pyykit ja sammuttaa valot ja kastella kukat ja ja ja ja... Kuulostaako kenellekään tutulta?
Siitä sitä saa kiiren aikaiseksi, kun ei koskaan onnistu olemaan tyytyväinen siihen hetkeen, jossa parhaillaan on. Arki muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun pysähtyy olemaan siinä hetkessä, jossa kulloinkin on. Ja uskaltaa luottaa, että kyllä ne seuraavatkin hetket sujuu ilman, että niitä vatkaa mielessään valmiiksi etukäteen. Kahvi maistuu aivan toisenlaiselta, kun keittäessään keskittyy mittaamaan veden kuunnellen kun vesi kohisee altaaseen ja mittaa kahvin nauttien samalla tumman paahdon huumaavaa tuoksua. Ja kun pääsee siihen vaiheeseen, että kahvi on kupissa, niin todella keskittyy juomaan sen kahvin. Maistamaan ja haistamaan. Nauttimaan siitä, että nyt on tauko eikä tarvi tehdä mitään, ei mitään. Samalla tavalla, tietoisesti läsnäolleen ja pysähtyen, voi hoitaa kaiken muunkin. Tehdä tilaukset ajatuksen kanssa murehtimatta muita töitä. Keskittyä asiakkaaseen, kuulemaan, mitä hänellä on sanottavana tai mitä keho viestii. Pysähtyä olemaan lasten kanssa oikeasti, lukemaan satua ajatuksen kanssa itsekin seuraten, mitä ne Tatu ja Patu tällä kertaa on keksineet. Eikä niin, että muka luen, mutta en muista yhtään mitään lukemastani, kun suunnittelin huomista päivää... Iltapesut ja ruokailuhetket muuttavat luonnettaan, kun niihin pysähtyy olemaan, eikä hoputtamaan, että "syöpäs nyt niin päästään tästä eteenpäin". Ystävien tapaaminenkin on aivan toisenlaista, kun todella keskittyy kuuntelemaan, mitä se toinen kertoo ja vastaa ajatuksen kanssa. Jos miettii samaan aikaan muuta (vaikka sitä, että mitä itse sanon seuraavaksi), ei todellakaan muista jälkeenpäin, mitä se toinen juttelikaan.
Toinen kiirettä poistava asia on asioiden arvottaminen. Mikä minulle on oikeasti tärkeää? Minkä haluan hoitaa nyt? Mikä voi odottaa? Tästä voin kertoa esimerkin eiliseltä. Posti oli tuonut paketin helmikaupasta. Tiesin tietysti, mitä paketissa on, koska olin itse tilannut :) Avasin paketin olohuoneessa kahden pienen avustamana. Pienempi tunki pakkauspaperia suuhunsa ennen kuin näin ensimmäistäkään helmeä. Myös helmipakkaukset löysivät tiensä kitaan ja tietysti myös ympäri lattioita, sohvan alle ja tv-tason taakse. Kiljuin ja huusin "ei nämä ole teille, nämä on äitin, älkää koskeko, anna tänne se"!!! Enkä saanut tietystikään katsottua ensimmäistäkään helmeä rauhassa. Lapsiparat kuunteli korvat punaisena huutoa eivätkä varmasti ymmärtäneet yhtään, mistä on kyse. Nii-in. Kuinka paljon helpommalla olisin päässyt, kun olisin avannut paketin rauhassa illalla lasten mentyä nukkumaan tai vasta työpaikalla, missä kaikki muutkin helmitarvikkeet nykyään on? Yksi huutaminen ja stressipiikki olisi jäänyt vähemmälle ja lapsillakin olis varmaan ollut paljon mukavampaa... Kunpa vain olisin miettinyt hetken ennen kuin toimin. Olisin tajunnut, että siinä hetkessä tärkeämpää oli olla lasten kanssa ja antaa helmipakettien odottaa, kun sillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire.
Samalla tavalla kaikkea arjen tekemistä voisi miettiä, että mikä on itselle oikeasti tärkeää ja mikä ei. Jos yrittää ehtiä kaikkea, ei ehdi oikeasti kunnolla mitään. Hetki sitten ajoin autolla kotipihaan. Aurinko paistoi puiden latvojen läpi ja mietin, että tuosta tulisi hieno valokuva. Seuraava ajatus oli "pitäis lukea se valokuvauskirja ja alkaa kuvata enemmän"... Ja siitä sitä kiirettä sitten taas saa lisää! Kun haalii mieleensä eri ajatuksia, joita "pitäisi". Tosiasiassa tällä hetkellä mulle tärkeintä on lapset ja perhe (olla läsnä kaikille meidän perheen pojille, hoitaa kotia ajatuksen kanssa, tehdä oikeaa ruokaa, kerätä syksyn marjat talteen jne. jne), työn aloittaminen (ne tukkutilaukset, uusi Ikean reissu, koulutusmatkat Helsinkiin jne.) ja Ystävät ja niiden kanssa jaettu aika. Ei siitä oikein jää aikaa yli, valokuvaamiseen tai muuhunkaan. Tämä on tilanne tällä hetkellä, nämä ovat minun arvojärjestykset nyt. Vuoden päästä tilanne voi olla uusi, kun työ rullaa ja lapset ovat oppineet hoitoon. Sitten voi olla aikaa uusille harrastuksille tai opiskelulle. Mutta ei nyt. Ei pidä luoda Itse Itselleen turhaa Kiirettä :)
Tällaisissa ajatuksissa siis vietetään lauantaipäivää täällä. Nyt aioin sulkea tämän koneen, juoda kahvin rauhassa ja mennä poikasten kans keräämään vattuja :) Muista Sinäkin keskittyä hetkiin ja miettiä mikä Sinulle on Oikeasti Tärkeää!
torstai 11. elokuuta 2011
Voi Ystävät, miten tämä elämä virtaa eteenpäin, kun sen kyytiin heittäytyy!!
En ole kirjoitellut nyt muutamaan päivään mitään, kun odottelin niitä kommentteja. Mutta ettehän te ryökäleet kommentoi :D Olen jutellut monen kanssa, joka on sanonut lukeneensa jutun, mutta "en minä viitsinyt kommentoida, kun...". No, ei se mitään. Annoinhan luvan olla kommentoimatta ikinä, jos ei halua.
Mutta kuulkaa. Ryhmään on ilmoittautunut niin monta innokasta, että se todella perustetaan! Olen aivan puulla päähän lyöty, miten tämä homma eteni näin??!! Kaksi viikkoa sitten oli pelkkä hämärä aavistus, ja nyt oon jo suunnitellut muutamaa ensimmäistä kokoontumiskertaa ja niiden aiheita. Ihanaa ja ihmeellistä! Olen nyt laskenut ryhmää mukaan myös erään, joka kotiutuu maailmalta vasta tulevana viikonloppuna, ja sillä laskuopilla ryhmässä olisi 6 ja minä. Jos se eräs ei tulekaan mukaan, meitä on 5 ja minä. Jos joku on vielä halukas tulemaan mukaan, niin yhdelle ehkä paikka vielä olisi. Mutta vaikka muita ei tulisikaan, tuo 5 jäsentä riittää vallan mainiosti! Kerron sitten täällä omista kokemuksistani ja ryhmän etenemisestä omalta kannaltani. En tietystikään muiden asioista tai tuntemuksista paljasta mitään :)
No sitten. Tiiätte, että hoivahuone aloitti viime viikolla (lupasin linkittää, mutta en ole tainnut sitä tehdä, sivut ovat täällä). Olen ajatellut ottaa jälleenmyyntiin erilaisia juttuja; luomukosmetiikkaa paristakin paikasta, vähän henkisiä juttuja kuten kiviä, enkelipatsaita, unisieppareita jne. ja noita haaremihousuja ja laukkuja, joita tuossa rekissä jo muutamia roikkuukin. Kirjoitan siis tällä hetkellä työpaikalla, kuten saatoit arvata. Nettitikkukin toimii ja tiedoksi niille, joille ehdin kirota ettei se toimisi, niin asiaan auttoi kun vaihtoi sen tavallisen muistitikun tähän ihan oikeaan Huawein nettitikkuun :) :) Stupid me :D No, takaisin asiaan. Olen jutellut useammalle henkilölle näistä jälleenmyntiajatuksista ja sanonut, että pitää ensin tehdä töitä, että kertyy rahaa, kun alkuhankintojen (huonekalut ja muut) jäljiltä alkaa olla rahat vähissä. Sitten yksi ystävä ymmärsi sanoa, että "hae tyttö hyvä naisyrittäjälainaa, se kun on korotontakin". Jäin asiaa pohtimaan. Mietin, että näinköhän se apu ehtisi tähän hätään, kun tuolla byrokratian rattaissa tahtoo kulua kuukausi jos toinenkin. Ja mitenköhän sitä sellaista lainaa edes saa, tuskin minä ainakaan saisin vakuutettua rahoittajan toimintani kannattavuudesta. Ja kova työ siinä olisi, liiketoimintasuunnitelmakin pitäis laatia, kun eivät taitais hyväksyä suunnitelmaksi, että "olen pyytänyt henkimaailmalta, että lähettävät asiakkaita".
Kuitenkin otin puhelimen tänään kauniiseen käteen ja soitin sinne Finnveraan, mistä näitä lainoja haetaan ja myönnetään. Kerroin rahoitusneuvojalle kuka olen, mitä yritys tekee ja mihin tarvisin rahaa. Vastaus kuului, että pistäpä nuo kertomasi asiat sähköiseen muotoon lainanhakukaavakkeelle netissä, niin varmasti saat lainaa. Juuri tällaisiin yrityksiin sitä annetaan ja lainasummakin on niin pieni, ettei mitään estettä pitäisi olla! Ohhoh! Kuulemma päätös tulee viikossa tai kahdessa!! Toinen OHHOH! Ja siksipä kökötän nyt täällä työpaikalla, että tulin rauhassa kirjoittamaan hakemusta. Joka lähti sähköisenä matkaan noin 10 minuuttia sitten! Hip Hei!
Toinen huippujuttu on seuraava: Kuten mainitsin, mulla on noita housuja ja laukkuja myynnissä. Ne tulee Intiasta ainakin kahden välikäden kautta ja ovat siksi mulle ehkä vähän kalliita. Katselin toissa iltana netistä Aasian tukkukauppoja osoitteessa alibaba.com (sieltä saa ihan mitä vaan) ja löysin aika paljon edullisempia vaihtoehtoja. Eilen aamulla soitin tulliin ja selvitin maahantuonnin mahdollisuuksia. Olin kuvitellut senkin olevan tosi vaikeaa, mutta kuinka ollankaan, kaiken voi hoitaa nykyään kotoa sähköisesti. Tilattu paketti tulee tulliin, annan netissä tulliselvityksen, ne lähettää mulle tullimaksun ja alv-laskun ja kun ne on maksettu, paketti toimitetaan perille. Alkuperätodistukset pitää olla kunnossa, eli tuotteista pitää tietää, mistä ne tulee, mutta senhän hoitaa toimittaja, en minä. Olin jo muutamaa päivää aikaisemmin laittanut meiliä eräälle tuttavalle Thaimaahan, että voisiko hän auttaa asiassa hankkimalla housuja ja muuta sieltä suoraan tehtaista. Vastausta ei ollut kuulunut ja ajattelin, että "siellä se miettii, että miten ilmoittaa mulle, että ei kuule kiinnosta yhtään." Mutta eilen illalla meiliin kilahti vastaus: "autan tosi mielelläni ja thaimaalainen tyttöystäväni on myös luvannut olla mukana, että saadaan oikeasti sopuhinnat. Katsotaan sitten, mitä kaikkea sieltä voi tuoda, kun saadaan homma alkuun." Huippua! Sieltä siis tulisi ainakin niitä haaremihousuja ja jotain laukkuja, mutta mahdollisesti vaikka mitä muita itämaisia vaatteita, buddhapatsaita, tuoksulyhtyjä, suitsukkeita... näitä ainakin toin itse tuliaisina sieltä. Tietenkään minua ei kiinnosta mikään peruskama, mitä saa täältä Suomestakin, mutta katsotaan, miten tämä lähtee menemään.
Yhtä kaikki. Voin todeta, että kun aika ja suunta ovat oikeat, kaikki sujuu kuin itsestään. Tuskin ehdin edes ajatella jotain asiaa, niin se jo tapahtuu!! Tässä raha-asiassakin pyysin henkimaailmalta apua, että olisi sen verran rahaa, ettei tarvi hermoilla. Ja tällä tavalla se järjestettiin. Eihän se päätös ole toki vielä tullut, mutta kuitenkin. Samaten maahantuonti vaikuttaa huomattavasti helpommalta kuin kuvittelin ja mikä parasta, mulla on nyt siellä yhteyshenkilö, joka käy oikeasti katsomassa tehtaalla minkälaiset olot siellä on. Niin että tiedän varmasti, että vaatteet ja tuotteet valmistetaan inhimillisissä oloissa aikuisten käsissä. Asiat vain järjestyvät! Kirjoitan vielä lopuksi sanatarkasti sen "Seikkailu"-enkelikortin tekstin, jonka sain viestinä, kun kysyin neuvoa tähän ryhmän perustamisasiaan. Siihen on hyvä lopettaa :)
En ole kirjoitellut nyt muutamaan päivään mitään, kun odottelin niitä kommentteja. Mutta ettehän te ryökäleet kommentoi :D Olen jutellut monen kanssa, joka on sanonut lukeneensa jutun, mutta "en minä viitsinyt kommentoida, kun...". No, ei se mitään. Annoinhan luvan olla kommentoimatta ikinä, jos ei halua.
Mutta kuulkaa. Ryhmään on ilmoittautunut niin monta innokasta, että se todella perustetaan! Olen aivan puulla päähän lyöty, miten tämä homma eteni näin??!! Kaksi viikkoa sitten oli pelkkä hämärä aavistus, ja nyt oon jo suunnitellut muutamaa ensimmäistä kokoontumiskertaa ja niiden aiheita. Ihanaa ja ihmeellistä! Olen nyt laskenut ryhmää mukaan myös erään, joka kotiutuu maailmalta vasta tulevana viikonloppuna, ja sillä laskuopilla ryhmässä olisi 6 ja minä. Jos se eräs ei tulekaan mukaan, meitä on 5 ja minä. Jos joku on vielä halukas tulemaan mukaan, niin yhdelle ehkä paikka vielä olisi. Mutta vaikka muita ei tulisikaan, tuo 5 jäsentä riittää vallan mainiosti! Kerron sitten täällä omista kokemuksistani ja ryhmän etenemisestä omalta kannaltani. En tietystikään muiden asioista tai tuntemuksista paljasta mitään :)
No sitten. Tiiätte, että hoivahuone aloitti viime viikolla (lupasin linkittää, mutta en ole tainnut sitä tehdä, sivut ovat täällä). Olen ajatellut ottaa jälleenmyyntiin erilaisia juttuja; luomukosmetiikkaa paristakin paikasta, vähän henkisiä juttuja kuten kiviä, enkelipatsaita, unisieppareita jne. ja noita haaremihousuja ja laukkuja, joita tuossa rekissä jo muutamia roikkuukin. Kirjoitan siis tällä hetkellä työpaikalla, kuten saatoit arvata. Nettitikkukin toimii ja tiedoksi niille, joille ehdin kirota ettei se toimisi, niin asiaan auttoi kun vaihtoi sen tavallisen muistitikun tähän ihan oikeaan Huawein nettitikkuun :) :) Stupid me :D No, takaisin asiaan. Olen jutellut useammalle henkilölle näistä jälleenmyntiajatuksista ja sanonut, että pitää ensin tehdä töitä, että kertyy rahaa, kun alkuhankintojen (huonekalut ja muut) jäljiltä alkaa olla rahat vähissä. Sitten yksi ystävä ymmärsi sanoa, että "hae tyttö hyvä naisyrittäjälainaa, se kun on korotontakin". Jäin asiaa pohtimaan. Mietin, että näinköhän se apu ehtisi tähän hätään, kun tuolla byrokratian rattaissa tahtoo kulua kuukausi jos toinenkin. Ja mitenköhän sitä sellaista lainaa edes saa, tuskin minä ainakaan saisin vakuutettua rahoittajan toimintani kannattavuudesta. Ja kova työ siinä olisi, liiketoimintasuunnitelmakin pitäis laatia, kun eivät taitais hyväksyä suunnitelmaksi, että "olen pyytänyt henkimaailmalta, että lähettävät asiakkaita".
Kuitenkin otin puhelimen tänään kauniiseen käteen ja soitin sinne Finnveraan, mistä näitä lainoja haetaan ja myönnetään. Kerroin rahoitusneuvojalle kuka olen, mitä yritys tekee ja mihin tarvisin rahaa. Vastaus kuului, että pistäpä nuo kertomasi asiat sähköiseen muotoon lainanhakukaavakkeelle netissä, niin varmasti saat lainaa. Juuri tällaisiin yrityksiin sitä annetaan ja lainasummakin on niin pieni, ettei mitään estettä pitäisi olla! Ohhoh! Kuulemma päätös tulee viikossa tai kahdessa!! Toinen OHHOH! Ja siksipä kökötän nyt täällä työpaikalla, että tulin rauhassa kirjoittamaan hakemusta. Joka lähti sähköisenä matkaan noin 10 minuuttia sitten! Hip Hei!
Toinen huippujuttu on seuraava: Kuten mainitsin, mulla on noita housuja ja laukkuja myynnissä. Ne tulee Intiasta ainakin kahden välikäden kautta ja ovat siksi mulle ehkä vähän kalliita. Katselin toissa iltana netistä Aasian tukkukauppoja osoitteessa alibaba.com (sieltä saa ihan mitä vaan) ja löysin aika paljon edullisempia vaihtoehtoja. Eilen aamulla soitin tulliin ja selvitin maahantuonnin mahdollisuuksia. Olin kuvitellut senkin olevan tosi vaikeaa, mutta kuinka ollankaan, kaiken voi hoitaa nykyään kotoa sähköisesti. Tilattu paketti tulee tulliin, annan netissä tulliselvityksen, ne lähettää mulle tullimaksun ja alv-laskun ja kun ne on maksettu, paketti toimitetaan perille. Alkuperätodistukset pitää olla kunnossa, eli tuotteista pitää tietää, mistä ne tulee, mutta senhän hoitaa toimittaja, en minä. Olin jo muutamaa päivää aikaisemmin laittanut meiliä eräälle tuttavalle Thaimaahan, että voisiko hän auttaa asiassa hankkimalla housuja ja muuta sieltä suoraan tehtaista. Vastausta ei ollut kuulunut ja ajattelin, että "siellä se miettii, että miten ilmoittaa mulle, että ei kuule kiinnosta yhtään." Mutta eilen illalla meiliin kilahti vastaus: "autan tosi mielelläni ja thaimaalainen tyttöystäväni on myös luvannut olla mukana, että saadaan oikeasti sopuhinnat. Katsotaan sitten, mitä kaikkea sieltä voi tuoda, kun saadaan homma alkuun." Huippua! Sieltä siis tulisi ainakin niitä haaremihousuja ja jotain laukkuja, mutta mahdollisesti vaikka mitä muita itämaisia vaatteita, buddhapatsaita, tuoksulyhtyjä, suitsukkeita... näitä ainakin toin itse tuliaisina sieltä. Tietenkään minua ei kiinnosta mikään peruskama, mitä saa täältä Suomestakin, mutta katsotaan, miten tämä lähtee menemään.
Yhtä kaikki. Voin todeta, että kun aika ja suunta ovat oikeat, kaikki sujuu kuin itsestään. Tuskin ehdin edes ajatella jotain asiaa, niin se jo tapahtuu!! Tässä raha-asiassakin pyysin henkimaailmalta apua, että olisi sen verran rahaa, ettei tarvi hermoilla. Ja tällä tavalla se järjestettiin. Eihän se päätös ole toki vielä tullut, mutta kuitenkin. Samaten maahantuonti vaikuttaa huomattavasti helpommalta kuin kuvittelin ja mikä parasta, mulla on nyt siellä yhteyshenkilö, joka käy oikeasti katsomassa tehtaalla minkälaiset olot siellä on. Niin että tiedän varmasti, että vaatteet ja tuotteet valmistetaan inhimillisissä oloissa aikuisten käsissä. Asiat vain järjestyvät! Kirjoitan vielä lopuksi sanatarkasti sen "Seikkailu"-enkelikortin tekstin, jonka sain viestinä, kun kysyin neuvoa tähän ryhmän perustamisasiaan. Siihen on hyvä lopettaa :)
Seikkailu
Elämä on seikkailu. Ole valmis kaikkeen odottamattomaan ja käytä kaikki mahdollisuutesi tehokkaasti hyödyksesi.
Enkelit ehdottavat, että irtaudut pinttyneistä tottumuksistasi tai päästät irti vanhoista, kangistuneista kaavoistasi. Tee jotain aivan uudenlaista ja kohtaa elämä tuorein aistein.
Jos edessäsi häämöttävä polku näyttää pimeältä, toimi kuin olisit tutkimassa synkkää seutua. Pyydä enkelit valaisemaan tietäsi. Tarkkaile sitten merkkejä ja viestejä, jotka osoittavat minne ja miten sinun tulee kulkea.
Tutki uusi alue innostuneesti ja rohkeasti. Innostuneisuus ja rohkeus ovat magneettisia piirteita ja vetävät puoleensa rahaa ja työtilaisuuksia sekä tuovat pikantin lisän ihmissuhteisiin.
Enkelit innostavat sinua kulkemaan eteenpäin jännityksestä kihelmöiden, uutta odottaen ja parasta toivoen.
Voimalause:
Kohtaan elämäni seikkailun halukkaasti.
<3<3<3<3<3<3
perjantai 5. elokuuta 2011
Unelmien Itsetutkiskelua, Teidän arvioitavaksenne
Viime päivinä on mielessä ollut vaikka mitä uutta kirjoitettavaa, mutta hoitohuoneen sivujen luominen ja itse huoneen laittaminen ovat vieneet suurimman osan ajasta ja energiasta. Olisi asiaa siitä, kuinka oivalsin enemmän sanontaa "kaikella on tarkoituksensa", myös negatiivisilla asioilla kuten sairauksilla, ja muutamia ihmeellisiä sattumiakin pitäisi kirjata muistiin. Mutta kirjoitan kuitenkin työhön liittyvästä asiasta, kun tuo työ nyt niin tapetilla on ollut...
Jo hoitohuoneen ideointi vaiheessa ajattelin, että painotan työtäni jatkossa mahdollisuuksien mukaan henkiselle puolelle. Ajattelin, että jossain vaiheessa alan pitää meditointi-iltoja ja muita teemailtoja sekä erilaisia ryhmiä esim. Uniryhmää, jossa keskityttäisiin unien muistamiseen ja tulkintaan. Koko ajan olen ajatellut, että tällaiset ryhmät siintävät jossain kaukana, vuosien päässä.
Nyt mieleen kuitenkin on kehkeytynyt idea ryhmästä, jonka voisi nimetä vaikka Itsetutkiskelulla Unelmiin -ryhmäksi, tai jotain vastaavaa. Tätäkin ajatusta olen yrittänyt muutaman kerran vaimentaa, mutta koska se sinnikkäästi palaa mieleen, olen sitä jonkin verran työstänyt. Kysyin myös omilta enkelikorteiltani ohjausta asiaan ja sain "seikkailu"-kortin (nyt kortit ovat työhuoneella, joten en voi sanatarkasti teille sitä kertoa), joka kannusti seuraamaan ideoitaan. Niistä voisi kehittyä jotain kannattavaa. Tällainen ajatus siitä kortista mulle jäi. Lisäksi olen puhunut ideasta kahden henkilön kanssa, joista molemmat ovat aikoneet tulla ryhmään, jos sen perustan :)
Joten tässä perusajatusta tulisi Teidän arvioitavaksi. Ryhmään tulisi 5-7, ehdottomasti maksimissaan 8 henkilöä, jotta jokaisen ääni pääsee kuuluville. Ryhmässä täytyisi vallita täydellinen vaitiolo ryhmän ulkopuolella ja luottamus toisiamme kohtaan, jotta jokainen voisi todella heittäytyä mukaan. Tietysti omasta kehityksestään saisi puhua muille, mutta ei toistemme asioista eikä oikeastaan edes nimistä. Tarkoitus olisi tutkia Itseä eri tavoin, eri näkökulmista. Ryhmässä ei olisi psykologia tai terapeuttia vaan kaikki kehitys perustuisi omaan pohdiskeluun ja vertaistukeen. Jos jollakin ilmenisi tarvetta terapialle, sinne ohjattaisiin ryhmän myötävaikutuksella.
Ryhmä kokoontuisi ehkä kerran viikossa, tai kerran kahdessa viikossa. Ajattelin ensin, että tunnin ajan, mutta todennäköisesti tunti olisi liian vähän, kaksi tuntia voisi olla parempi. Tapaamisten kulku olisi jotain seuraavaa: alkuun meditaatio eli mielen hiljentäminen ja katseen kääntäminen sisään päin, sitten sen kertaisen teeman esittely (esim. elämäni merkittävät vaiheet tai mitä on itsetunto) josta käytäisiin keskustelua, sitten jonkinlainen toiminnallinen osuus (maalaamista tai piirtämistä, muovailua, draamaa, kuvakollaasin kokoamista, mitä vain) koskien päivän aihetta(esim. maalaus siitä, miltä näyttää Minun Itsetuntoni), sitten tuntemusten ja heränneiden ajatusten kirjaaminen Unelmieni-kirjaan ja lopuksi jälleen hiljentyminen ja energian kerääminen, jotta jaksaa seuraavaan kertaan. Tavallaan muoto on vähän sama kuin kehityspiirissä, mutta tässä ei tavoitettaisi Henkimaailmaa vaan Omaa Itseä.
Tavoitteena olisi tutustua Itseensä paremmin. Oppia kuulemaan Omia Tarpeita ja erottamaan ne ulkopuolelta tulevista paineista. Löytää Omat Kipupisteet, hyväksyä ne ja antaa anteeksi Itselle ja Toisille. Lopulta tarkoituksena olisi tähdätä löytämään Omia Unelmiaan, niitä joita Itse TODELLA tahtoo. Kaiken tämän seurauksena elämään tulisi enemmän tasapainoa, onnen tunnetta, tyyneyttä, mielenrauhaa ja läsnäolon voimaa. Jokainen meistä tarvitsee Unelmia ja Tavoitteita, myös ne meistä, jotka ovat tyytyväisiä tämän hetken elämäänsä. Jos lakkaa unelmoimasta, elämä jähmettyy.
Minä siis keräisin ryhmän, tekisin ohjelmalle perusrungon(, joka tietysti eläisi ryhmän tarpeiden mukaan), ja hankkisin tarvittavat materiaalit. Jokaiselle tulisi oma, tyhjä muistikirja, josta lähdettäisiin tekemään Unelmieni-kirjaa. Sinne voisi kirjata meditaatiossa heränneitä ajatuksia, keskusteluista saatuja vinkkejä, toiminnallisen osuuden tuomia tuntemuksia ja myös muuta, ryhmätapaamisten ulkopuolella tapahtuneita asioita vaikkapa uniaan tms. eli ihan mitä tahansa Omaan Itseen liittyvää. Jokaiselle kerralle järjestäisin myös vähän pientä tarjottavaa; teetä ja kahvia, hedelmiä, suklaata, jotain.
Ja nyt haaste Teille, jotka tätä blogia luette. Toivoisin saavani palautetta tälle idealle. Tulisitko Sinä tällaiseen ryhmään (en siis tarkoita mitään sitovia ilmoittautumisia :D)? Miksi tulisit? Miksi et tulisi? Saitko jonkin idean ohjelman sisällöksi? Mihin suuntaan kehittäisit tätä ideaa? Mitä olisit valmis maksamaan? Tämä hinnoittelu on ehkä kaikkein vaikein asia minulle. Koen, että saisin itse tästä tosi paljon, ja siksi on vaikea periä tällaisesta rahaa. Ajattelin kuitenkin jonkinlaista maksua, jotta voin ajatella tätä itselleni työnä, ja tietysti kattaakseni materiaalihankinnoista aiheutuvat kulut. Ehkä maksu olisi per käynti eikä könttäsumma, jotta joltain kerralta voisi tarvittaessa olla pois menettämättä rahaa, tai leikin voisi jättää keskenkin, jos ryhmä ei tuntuisi omalta. Mitä olet tästä mieltä?
Jättäkää ystävällisesti kommentteja, vaikka anonyyminakin tai jollain nimimerkillä, jos ette halua omaa nimeänne kertoa. Toivon, että jätätte myös perusteluja, varsinkin kriittisiin palautteisiin. Jos palaute on vain "ihan paska idea." niin myönnän jo etukäteen, että paha mieli tulee. Mutta jos sille jättää perustelunsa, niin olen valmis sellaisenkin palautteen vastaanottamaan.
Muutenkin ajattelen, että voisitte kommentoida tekstejäni muulloinkin kertoen ehkä omia pohdintojanne tai kokemuksia sen kertaisesta aiheesta. Niitäkin voi jättää anonyyminä. Kommenttiosioonkin voisi kehittyä sillä tavalla mielenkiintoisia keskusteluja. Ja minä voisin saada niistä uutta ajateltavaa. Mutta toki saat lukea blogia jättämättä ikinä yhtään kommenttia, edes tähän tekstiin :)
Nyt kun luen tämän tekstin itse niin huomaan, että tämä Ryhmä-idea on todella pitkälle muotoutunut, vaikka aloittaessani tätä kirjoitusta näin sen vain sekavana könttinä mielessäni. Ehkä tästä todella tulee jotain :) Jään todella mielenkiinnolla odottamaan, mitä sanotte tästä!
Jo hoitohuoneen ideointi vaiheessa ajattelin, että painotan työtäni jatkossa mahdollisuuksien mukaan henkiselle puolelle. Ajattelin, että jossain vaiheessa alan pitää meditointi-iltoja ja muita teemailtoja sekä erilaisia ryhmiä esim. Uniryhmää, jossa keskityttäisiin unien muistamiseen ja tulkintaan. Koko ajan olen ajatellut, että tällaiset ryhmät siintävät jossain kaukana, vuosien päässä.
Nyt mieleen kuitenkin on kehkeytynyt idea ryhmästä, jonka voisi nimetä vaikka Itsetutkiskelulla Unelmiin -ryhmäksi, tai jotain vastaavaa. Tätäkin ajatusta olen yrittänyt muutaman kerran vaimentaa, mutta koska se sinnikkäästi palaa mieleen, olen sitä jonkin verran työstänyt. Kysyin myös omilta enkelikorteiltani ohjausta asiaan ja sain "seikkailu"-kortin (nyt kortit ovat työhuoneella, joten en voi sanatarkasti teille sitä kertoa), joka kannusti seuraamaan ideoitaan. Niistä voisi kehittyä jotain kannattavaa. Tällainen ajatus siitä kortista mulle jäi. Lisäksi olen puhunut ideasta kahden henkilön kanssa, joista molemmat ovat aikoneet tulla ryhmään, jos sen perustan :)
Joten tässä perusajatusta tulisi Teidän arvioitavaksi. Ryhmään tulisi 5-7, ehdottomasti maksimissaan 8 henkilöä, jotta jokaisen ääni pääsee kuuluville. Ryhmässä täytyisi vallita täydellinen vaitiolo ryhmän ulkopuolella ja luottamus toisiamme kohtaan, jotta jokainen voisi todella heittäytyä mukaan. Tietysti omasta kehityksestään saisi puhua muille, mutta ei toistemme asioista eikä oikeastaan edes nimistä. Tarkoitus olisi tutkia Itseä eri tavoin, eri näkökulmista. Ryhmässä ei olisi psykologia tai terapeuttia vaan kaikki kehitys perustuisi omaan pohdiskeluun ja vertaistukeen. Jos jollakin ilmenisi tarvetta terapialle, sinne ohjattaisiin ryhmän myötävaikutuksella.
Ryhmä kokoontuisi ehkä kerran viikossa, tai kerran kahdessa viikossa. Ajattelin ensin, että tunnin ajan, mutta todennäköisesti tunti olisi liian vähän, kaksi tuntia voisi olla parempi. Tapaamisten kulku olisi jotain seuraavaa: alkuun meditaatio eli mielen hiljentäminen ja katseen kääntäminen sisään päin, sitten sen kertaisen teeman esittely (esim. elämäni merkittävät vaiheet tai mitä on itsetunto) josta käytäisiin keskustelua, sitten jonkinlainen toiminnallinen osuus (maalaamista tai piirtämistä, muovailua, draamaa, kuvakollaasin kokoamista, mitä vain) koskien päivän aihetta(esim. maalaus siitä, miltä näyttää Minun Itsetuntoni), sitten tuntemusten ja heränneiden ajatusten kirjaaminen Unelmieni-kirjaan ja lopuksi jälleen hiljentyminen ja energian kerääminen, jotta jaksaa seuraavaan kertaan. Tavallaan muoto on vähän sama kuin kehityspiirissä, mutta tässä ei tavoitettaisi Henkimaailmaa vaan Omaa Itseä.
Tavoitteena olisi tutustua Itseensä paremmin. Oppia kuulemaan Omia Tarpeita ja erottamaan ne ulkopuolelta tulevista paineista. Löytää Omat Kipupisteet, hyväksyä ne ja antaa anteeksi Itselle ja Toisille. Lopulta tarkoituksena olisi tähdätä löytämään Omia Unelmiaan, niitä joita Itse TODELLA tahtoo. Kaiken tämän seurauksena elämään tulisi enemmän tasapainoa, onnen tunnetta, tyyneyttä, mielenrauhaa ja läsnäolon voimaa. Jokainen meistä tarvitsee Unelmia ja Tavoitteita, myös ne meistä, jotka ovat tyytyväisiä tämän hetken elämäänsä. Jos lakkaa unelmoimasta, elämä jähmettyy.
Minä siis keräisin ryhmän, tekisin ohjelmalle perusrungon(, joka tietysti eläisi ryhmän tarpeiden mukaan), ja hankkisin tarvittavat materiaalit. Jokaiselle tulisi oma, tyhjä muistikirja, josta lähdettäisiin tekemään Unelmieni-kirjaa. Sinne voisi kirjata meditaatiossa heränneitä ajatuksia, keskusteluista saatuja vinkkejä, toiminnallisen osuuden tuomia tuntemuksia ja myös muuta, ryhmätapaamisten ulkopuolella tapahtuneita asioita vaikkapa uniaan tms. eli ihan mitä tahansa Omaan Itseen liittyvää. Jokaiselle kerralle järjestäisin myös vähän pientä tarjottavaa; teetä ja kahvia, hedelmiä, suklaata, jotain.
Ja nyt haaste Teille, jotka tätä blogia luette. Toivoisin saavani palautetta tälle idealle. Tulisitko Sinä tällaiseen ryhmään (en siis tarkoita mitään sitovia ilmoittautumisia :D)? Miksi tulisit? Miksi et tulisi? Saitko jonkin idean ohjelman sisällöksi? Mihin suuntaan kehittäisit tätä ideaa? Mitä olisit valmis maksamaan? Tämä hinnoittelu on ehkä kaikkein vaikein asia minulle. Koen, että saisin itse tästä tosi paljon, ja siksi on vaikea periä tällaisesta rahaa. Ajattelin kuitenkin jonkinlaista maksua, jotta voin ajatella tätä itselleni työnä, ja tietysti kattaakseni materiaalihankinnoista aiheutuvat kulut. Ehkä maksu olisi per käynti eikä könttäsumma, jotta joltain kerralta voisi tarvittaessa olla pois menettämättä rahaa, tai leikin voisi jättää keskenkin, jos ryhmä ei tuntuisi omalta. Mitä olet tästä mieltä?
Jättäkää ystävällisesti kommentteja, vaikka anonyyminakin tai jollain nimimerkillä, jos ette halua omaa nimeänne kertoa. Toivon, että jätätte myös perusteluja, varsinkin kriittisiin palautteisiin. Jos palaute on vain "ihan paska idea." niin myönnän jo etukäteen, että paha mieli tulee. Mutta jos sille jättää perustelunsa, niin olen valmis sellaisenkin palautteen vastaanottamaan.
Muutenkin ajattelen, että voisitte kommentoida tekstejäni muulloinkin kertoen ehkä omia pohdintojanne tai kokemuksia sen kertaisesta aiheesta. Niitäkin voi jättää anonyyminä. Kommenttiosioonkin voisi kehittyä sillä tavalla mielenkiintoisia keskusteluja. Ja minä voisin saada niistä uutta ajateltavaa. Mutta toki saat lukea blogia jättämättä ikinä yhtään kommenttia, edes tähän tekstiin :)
Nyt kun luen tämän tekstin itse niin huomaan, että tämä Ryhmä-idea on todella pitkälle muotoutunut, vaikka aloittaessani tätä kirjoitusta näin sen vain sekavana könttinä mielessäni. Ehkä tästä todella tulee jotain :) Jään todella mielenkiinnolla odottamaan, mitä sanotte tästä!
Enkeleitä
Niin sain hoivahuoneen auki ja Rakas Ystäväni maalasi minulle sinne taulun lahjaksi. Taulun hahmotelma oli jo olemassa, kun tuli puheeksi, että tarvisin tauluja työhuoneen seinille ja Ystäväinen huomasi heti, mikä taulu kuuluu valmistua mulle. Tässä se on :)
Taulun mukana oli kortti, johon Ystäväni oli nostanut viestin Doreen Virtuen enkelikorteista. Viesti kuului näin:
Taulun mukana oli kortti, johon Ystäväni oli nostanut viestin Doreen Virtuen enkelikorteista. Viesti kuului näin:
Viesti Enkeli Isabellalta:
"Nyt on oikea aika aloittaa jotakin uutta. Kun suhtaudut asioihin myönteisesti, onnistut kyllä yrityksissäsi.
Vastaus kysymykseesi o kyllä: tämä tilanne on kaikkea, mitä olet toivonut. On silti hyvä pitää silmät auki ja rukoilla apua enkeleiltä matkan varrella. Myös ihanteellisissa olosuhteissa on kurssia joskus korjattava. Me enkelit kuitenkin näemme myötätuulta elämäsi aalloilla tähän päätökseen liittyen.
Tilaisuus on erittäin otollinen, koska ajoitus on oikea. Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Olet myös oppinut jotain hyvin tärkeää, joka on valmistanut sinua tähän tilanteeseen. Kärsivällisyytesi palkitaan ja sinun on aika nauttia työsi hedelmistä. Kulje päättäväisesti eteenpäin ja kuuntele sydämesi viisautta jatkaessasi rohkeasti matkaasi."
Tällainen viesti ja energia siis asuu tässä taulussa, joka on paraatipaikalla hoivahuoneen seinällä. Mielestäni todella osuva ja tilanteeseen sopiva viesti, ymmärrän täysin kaiken, mitä viestissä sanotaan. Kärsivällisyyden läksyä olen opetellut oikeastaan viimeiset neljä vuotta, ainakin, joten on suuri Ilo kuulla, että nyt kärsivällisyys palkitaan ja on aika mennä eteenpäin! Viimeisetkin epäilykset ja huonot omatunnot töihin paluun ja lasten hoitoon viemisen vuoksi saavat väistyä, koska on täysin selvää, että Juuri Nyt on Oikea Aika :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)