Kiire

Yli viikko on vilahtanut ohi sen jälkeen kun viimeksi olen kirjoittanut tänne... tekisi mieleni sanoa, että on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt...

Mutta mitä se kiire oikein on? Mistä kiire syntyy? Miten siitä saa otteen ja pystyy sen selättämään? Kiire syntyy, kun omat tai ympäristön odotukset ylittää luonnollisen toimintarytmin ja -nopeuden. Eli kun Itse tai Joku Muu (asiakas, lapset, puoliso tms.) odottaa tapahtuvaksi enemmän kuin todella saa aikaan. Useimmiten, ikävä kyllä, sen kiireen aiheuttaa kuitenkin Itse. Ja paras kiireentappaja on tietoinen läsnäolo! Ai miten niin? No, kerron vähän paremmin.

Koen siis, että kuluneen viikon on ollut niin kiire. Ja siltä se on tuntunutkin. On pitänyt tilata tavaraa, tavata Finnveran edustajaa, kipaista reikikurssille 350km:n päähän, hoitaa asiakkaita, kantaa vastuunsa kodista ja lapsista eli ruokkia, pyykätä, paijata, satuilla, saunottaa, silittää, nukuttaa ja mitä kaikkea muuta. On tuntunut, etten millään repeä tähän kaikkeen ja olen miettinyt, että tätäkö se elämä sitten on. Että mennään tukka putkella paikasta toiseen. Mutta, mutta. Kaikenhan olen kuitenkin saanut tehtyä ja ihan kunnialla vielä. Miksi sitten tunne on niin kaoottinen?

Siksi, koska mieli menee koko ajan askeleen verran edellä. Kun istun tietokoneella tekemässä tilausta tukkuun, mieli suunnittelee jo kahvinkeittoa ja tauon pitämistä, eikä siis keskity siihen tilaamiseen. Kun pääsen siihen kahvinkeittoon käsiksi, mieli askartelee jo seuraavassa työssä: "kunhan juopasen tämän kahvin niin sitten siivoan tuon hyllyn ja leikkaan sen kankaan ja sitten sitä ja sitten tätä". Ja kun pääsen kankaanleikkuuseen saakka niin katala mieli odottaa jo illan asiakasta ja miettii, mitä kaikkea valmisteltavaa siihen liittyy. Ja kun asiakas on tullut, niin mieli suunnittelee jo hetkeä, kun asiakas lähtee ja pitää puhaltaa kynttilät ja kerätä pyykit ja sammuttaa valot ja kastella kukat ja ja ja ja... Kuulostaako kenellekään tutulta?

Siitä sitä saa kiiren aikaiseksi, kun ei koskaan onnistu olemaan tyytyväinen siihen hetkeen, jossa parhaillaan on. Arki muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun pysähtyy olemaan siinä hetkessä, jossa kulloinkin on. Ja uskaltaa luottaa, että kyllä ne seuraavatkin hetket sujuu ilman, että niitä vatkaa mielessään valmiiksi etukäteen. Kahvi maistuu aivan toisenlaiselta, kun keittäessään keskittyy mittaamaan veden kuunnellen kun vesi kohisee altaaseen ja mittaa kahvin nauttien samalla tumman paahdon huumaavaa tuoksua. Ja kun pääsee siihen vaiheeseen, että kahvi on kupissa, niin todella keskittyy juomaan sen kahvin. Maistamaan ja haistamaan. Nauttimaan siitä, että nyt on tauko eikä tarvi tehdä mitään, ei mitään. Samalla tavalla, tietoisesti läsnäolleen ja pysähtyen, voi hoitaa kaiken muunkin. Tehdä tilaukset ajatuksen kanssa murehtimatta muita töitä. Keskittyä asiakkaaseen, kuulemaan, mitä hänellä on sanottavana tai mitä keho viestii. Pysähtyä olemaan lasten kanssa oikeasti, lukemaan satua ajatuksen kanssa itsekin seuraten, mitä ne Tatu ja Patu tällä kertaa on keksineet. Eikä niin, että muka luen, mutta en muista yhtään mitään lukemastani, kun suunnittelin huomista päivää... Iltapesut ja ruokailuhetket muuttavat luonnettaan, kun niihin pysähtyy olemaan, eikä hoputtamaan, että "syöpäs nyt niin päästään tästä eteenpäin". Ystävien tapaaminenkin on aivan toisenlaista, kun todella keskittyy kuuntelemaan, mitä se toinen kertoo ja vastaa ajatuksen kanssa. Jos miettii samaan aikaan muuta (vaikka sitä, että mitä itse sanon seuraavaksi), ei todellakaan muista jälkeenpäin, mitä se toinen juttelikaan.

Toinen kiirettä poistava asia on asioiden arvottaminen. Mikä minulle on oikeasti tärkeää? Minkä haluan hoitaa nyt? Mikä voi odottaa? Tästä voin kertoa esimerkin eiliseltä. Posti oli tuonut paketin helmikaupasta. Tiesin tietysti, mitä paketissa on, koska olin itse tilannut :) Avasin paketin olohuoneessa kahden pienen avustamana. Pienempi tunki pakkauspaperia suuhunsa ennen kuin näin ensimmäistäkään helmeä. Myös helmipakkaukset löysivät tiensä kitaan ja tietysti myös ympäri lattioita, sohvan alle ja tv-tason taakse. Kiljuin ja huusin "ei nämä ole teille, nämä on äitin, älkää koskeko, anna tänne se"!!! Enkä saanut tietystikään katsottua ensimmäistäkään helmeä rauhassa. Lapsiparat kuunteli korvat punaisena huutoa eivätkä varmasti ymmärtäneet yhtään, mistä on kyse. Nii-in. Kuinka paljon helpommalla olisin päässyt, kun olisin avannut paketin rauhassa illalla lasten mentyä nukkumaan tai vasta työpaikalla, missä kaikki muutkin helmitarvikkeet nykyään on? Yksi huutaminen ja stressipiikki olisi jäänyt vähemmälle ja lapsillakin olis varmaan ollut paljon mukavampaa... Kunpa vain olisin miettinyt hetken ennen kuin toimin. Olisin tajunnut, että siinä hetkessä tärkeämpää oli olla lasten kanssa ja antaa helmipakettien odottaa, kun sillä ei kuitenkaan ollut mikään kiire.

Samalla tavalla kaikkea arjen tekemistä voisi miettiä, että mikä on itselle oikeasti tärkeää ja mikä ei. Jos yrittää ehtiä kaikkea, ei ehdi oikeasti kunnolla mitään. Hetki sitten ajoin autolla kotipihaan. Aurinko paistoi puiden latvojen läpi ja mietin, että tuosta tulisi hieno valokuva. Seuraava ajatus oli "pitäis lukea se valokuvauskirja ja alkaa kuvata enemmän"... Ja siitä sitä kiirettä sitten taas saa lisää! Kun haalii mieleensä eri ajatuksia, joita "pitäisi". Tosiasiassa tällä hetkellä mulle tärkeintä on lapset ja perhe (olla läsnä kaikille meidän perheen pojille, hoitaa kotia ajatuksen kanssa, tehdä oikeaa ruokaa, kerätä syksyn marjat talteen jne. jne), työn aloittaminen (ne tukkutilaukset, uusi Ikean reissu, koulutusmatkat Helsinkiin jne.) ja Ystävät ja niiden kanssa jaettu aika. Ei siitä oikein jää aikaa yli, valokuvaamiseen tai muuhunkaan. Tämä on tilanne tällä hetkellä, nämä ovat minun arvojärjestykset nyt. Vuoden päästä tilanne voi olla uusi, kun työ rullaa ja lapset ovat oppineet hoitoon. Sitten voi olla aikaa uusille harrastuksille tai opiskelulle. Mutta ei nyt. Ei pidä luoda Itse Itselleen turhaa Kiirettä :)

Tällaisissa ajatuksissa siis vietetään lauantaipäivää täällä. Nyt aioin sulkea tämän koneen, juoda kahvin rauhassa ja mennä poikasten kans keräämään vattuja :) Muista Sinäkin keskittyä hetkiin ja miettiä mikä Sinulle on Oikeasti Tärkeää!