Loman tarpeessa

Lupasin edellisessä postauksessa, että kirjoitan tiuhempaan... ja silti kuukausi hurahti ohi noin vain. Mutta on se kyllä ollut aikamoinen kuukausi, ohjelmaa sen verran, että ihme kai olisi, jos jatkuvasti ehtisi blogiakin päivittää.

Nimittäin kuun alussa olin melkein viikon koulutusreissulla, jonka jälkeen vietimme pääsiäisen, jonka jälkeen aloitin pikkupintaremontin uudessa liiketilassa, jonka jälkeen muutin tiloihin, jossain välissä käväsin Ikean reissun naapurimaassa, jonka jälkeen aika on kulunut työpaikalla tavaroita järjestäen ja Ikean kalusteita kokoillen sekä asiakkaita vastaanottaen huolimatta lievästä epäjärjestyksestä, joka on piilotettu sosiaalitiloihin. Jossain välissä olen myös raportoinut koulua varten ja tehnyt harjoituksiakin. Ja edelleen myös lapset ja koti vaativat oman aikansa ja huomionsa, jonka heille haluan antaa. Joten blogi on jäänyt pahnan pohjimmaiseksi, vaille huomiota.

Edellisen perusteella otsikko lienee helppo ymmärtää. Olo on kuin olisi ajettu jyrällä yli ja laitettu pesukoneen linkousohjelmaan pariksi tunniksi! Vaikka kaikki tämä tekeminen on mulle mieluisaa ja teen omassa yrityksessani työtä, jota rakastan, niin silti se vie voimia ja vaatii palautumista. Toisinaan tämä seikka tuppaa unohtumaan. Sitä luulee olevansa terästä, kuolematon, että voi painaa vain menemään haasteesta toiseen ilman suurempia taukoja. Kun viime viikolla maanantai-iltana sain liikeen valmiiksi niin, että tiistaina saattoivat ensimmäiset asiakkaat tulla, niin on pakko myöntää, että väsymyksen tunne oli melko lamauttava. Olin kuvitellut tuntevani reimua ja onnistumista. Sen sijaan tunsinkin uupumusta ja harmautta. Kaikki parin kuukauden aikana kertynyt stressi pääsi nousemaan pintaan, kun enää ei ollut tarvetta sitä tukahduttaa tekemiseen, ja vire oli surkea. Hui! Eihän tämän näin pitänyt mennä!

Onneksi olen oppinut tuntemaan itseni sen verran hyvin, että ymmärsin mistä on kyse. Ettei pidä huolestua ja kuvitella jonkin suuremman asian olevan pielessä vaan olen yksinkertaisesti väsynyt. Ihan pelkästään tunteen huomioiminen ja tilanteen tunnistaminen auttoivat nostamaan virettä. Seuraavana päivänä oli jo aivan toinen tunnelma. Mutta ei pelkkä tiedostaminen tässä tapauksessa auttanut vaan tiesin, että enemmän lepoa tarvitaan. Onneksi ylihuomenna alkavaan koulutusrupeamaan Helsingissä mahtuu tällä kertaa kaksi ylimääräistä vapaata koulupäivien väliin. Päätin hyödyntää tuon ajan ja varasin hotelliyön laivamatkoineen Tallinnaan! Kaksi kokonaista päivää ja yksi yö aivan yksin ilman suurempaa ohjelmaa. Valmis ruokapöytä ja hotellin puhtaat lakanat, ihanaa! Mukaan kirjoja ja kutimet, mukavat kengät, että pääsen ihailemaan Tallinnan kaunista vanhaa kaupunkia. Tämä on juuri sitä, mitä tässä kohtaa kaipaan :)

Tänään nostin pitkästä aikaa itselle enkelikortteja, sekin on jäänyt vähemmälle, kun kortit on olleet pakattuna johonkin muuttolaatikkoon. Ensimmäinen kortti, jonka sain oli "Loma". Sain ohjeeksi arvostaa maiseman vaihtoa ja luottaa siihen, että levon jälkeen työskentelen jälleen tehokkaammin. Levänneet aivot tuottavat luovempia ideoita ja energiatasot kohoavat ylipäänsä. Hiljaisuudessa ja levollisuudessa kuulen oman todellisen minäni äänen ja pysyn oikealla polulla. Täydellinen vahvistus juuri tähän kohtaan! Tuntui hieman syylliseltä lähteä reissuun nyt, kun liike on uusi ja äitienpäiväkin painaa päälle, parempi olisi olla myymässä hoitoja, koruja, lahjakortteja... Tämä viesti vei sen pienenkin syyllisyyden mennessään ja nyt tiedän, että tulen uudistuneena naisena takaisin reissusta. Tuskin maltan odottaa!

Muutkin kortit tukivat kaikkea meneillään olevaa muutosta. Taloudellista varmuutta ja suorastaan vaurautta näyttää tulevan vaikka millä mitalla, kun vain jaksan luottaa ja olla kärsivällinen. Muutoksia tapahtuu ja se on hyvästä. Päästän jälleen irti vanhoista kivuista ja taakoista, mikä antaa tilaa uudelle energialle. Ihanat viestit!

Että näissä mietteissä ja fiiliksissä alan miettiä, mitä pakkaan laukkuihin. Meillä on vielä toista metriä lunta, mutta etelässä näyttää aurinkoisen keväiseltä, melkein kesältä... siinäpä pohtiminen, mitä sinne ottaa mukaan. Tulen kertomaan, mitä matka mulle antaa, kunhan palailen kotiin. Silloin ollaankin jo uuden retriitin kynnyksellä (vapaita paikkoja on vielä, jos kiinnostaa), ihanaa sekin <3

Ai niin, vielä pakko kertoa, että kun sinistä vappuviuhkaa liottaa ensin kuralätäkössä ja huiskuttaa sitten eteisessä, niin upeisiin Laura Ashley -tapetteihin jää pysyvästi ihania, sinisiä roiskeita. Kokeiltu on! Ensin meinasi volyymitaso nousta sfääreihin, mutta sitten rauhotuin ja etsin positiivista näkökulmaa... Onneksi on seinät, joille roiskuttaa, kaikilla ei ole. Ja pikkuihmiset roiskuttelemassa, suurimmat opettajani ja kalleimmat aarteeni. Joten mitä siitä, vaikka seinällä on valumia, elämäähän se on :)

Uudelleenaktivoituminen... :)

Tässä blogissa on ollut hiljaista pitkään... vaikka on tämä mielessä ollut, koska haluaisin ehtiä tallentaa muistiin kaikkia ihania tapahtumia, asioita, ihmisiä, lukemisia ja kaikkea muuta, mitä elämä eteen tuo. Alkukevät on kuitenkin ollut syystä tai toisesta sellaista aikaa, etten ole kirjoittanut. Viime viikolla pohdin Heli-ystävälleni ääneen, että haluaisin jatkaa tätä blogia, kun vain saisin aikaiseksi, olisi niin paljon kirjoitettavaa, että mistä osaan aloittaa. Hänpä sitten auttoi minua haastamalla minut omassa blogissaan Hyvän mielen haasteella...

 Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa
               (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
                  Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle.
Kerro heille,  että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi
(linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).”

Eli jatkan bloggaamistani näin ihanalla aiheella, asioita, jotka tuovat hyvää mieltä...

Lukeminen, jolle myös toivoisin löytäväni enemmän aikaa. Kirjahyllyssä on vino pino kirjoja, jotka todella haluan lukea... kunhan keksin, mistä nipistän aikaa siihen. Vaikka luen toki jo nyt päivittäin, mutta enemmän, enemmän! Se on niin mukavaa :)

Jooga ja meditointi, jotka tuovat sisäistä rauhaa, ihan todella. Oon harjoittanut kumpaakin jo jonkin aikaa epäsäännöllisesti, mutta toiveissa on ollut juuri se jatkuvuus ja säännöllisyys. Henkinen hyvinvointi vaatii jatkuvaa harjoittelua, aivan kuten fyysinenkin. Sain elämäntaidonvalmennusta ajanhallinnasta, ja löysin näille päivittäisen hetken jo muutamia viikkoja sitten. En kuitenkaan päässyt käyntiin hommassa ja uusi valmennus osoitti, että vaikka aika löytyi, paikka ei ollutkaan sopiva. Niinpä täsmensin paikkaa, ja säännöllinen harjoittelu on alkanut. Oon NIIN tyytyväinen!

Ompeleminen: talven aikana on ollut yksi tilaustyö ommeltavana. Se oli hirmuisen takkuinen homma, jotenkin tiesin jo alkaessa, ettei työ tule menemään ihan putkeen. Eikä se sitten mennytkään. Joku vetovoiman lakia tunteva saattaa ajatella, että tilasin itse epäonnistumisen... saattaa olla niinkin, vaikka yritin kyllä pitää koko ajan hyvän mielen yllä työtä tehdessäni. No, nyt kun sain työn pois käsistäni ja pääsin tekemään ei-tilattuja ompeluksia tuhotakseni valtaisan kangasvarastoni, oon taas niin fiiliksissä ompelemisesta. Kehittelin oman version haaremihousuista, oikeastaan siitä tuli "jumpsuit goes harempants"-yhdistelmä ja hurauttelin niitä tänään töissä neljät! 60 kangaspakkaa alkoi yhtäkkiä näyttääkin vähältä... pitäisköhän tilata vähän lisää.. :D

Lapsoset ketterät, jotka pitää mielen virkeänä ja äidin toimeliaana :) Teen nelipäiväistä työviikkoa ja olen siis kolme päivää aina kotona muksujen kans. Voin kertoa että kahden alle kouluikäisen pojan kans ei tule tylsää. Ja tämä selittänee myös sen, että esim. sille lukemiselle ei ole aikaa ihan niin paljon kuin toivoisin. Lapset ovat suurimmat opettajani, olen kiitollinen, että juuri nämä kaksi valitsivat minut äidikseen ja tulivat antamaan oppia elämästä, läsnäolosta, rakkaudesta, omasta itsestä. Kaikesta. 

Ystävät, joiden merkitys on kasvanut viime vuosina entistäkin suuremmaksi. Olen pohtinut paljon elämän suuria kysymyksiä ja miettinyt, mihin ja miten haluan aikaani käyttää. Ystävien kanssa vietetty aika tuntuu saavan päivä päivältä enemmän merkitystä. Eteenkin kun ystäväpiirissä on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua ihan oikeista asioista ja oikealla, hyvällä fiiliksellä. Ei tarvitse juoruilla, taivastelle kenenkään tekemisiä tai puhua kenestäkään pahaa. Todellista hyvän mielen jakamista <3

Aamuinen maitokahvi: mietin tätä eilen viimeksi, että olen ankkuroinut huomaamattani onnen tunteen aamukahvikuppiin :) Aloitan työpäivät vasta yhdentoista aikaan, joten meillä on aina pitkät aamut, aikaa syödä rauhassa (niin rauhassa kuin kahden lapsen taloudessa on mahdollista), lukea päivän lehti ja herätä alkavaan päivään kunnolla. Joka aamu keitän tummapaahtoista kahvia, lämmitän Taika-mukissa pari desiä maitoa, vaahdotan sitä vähän ja kaadan kahvia toiset pari desiä sekaan. Kuppi kädessä katselen ulos keittiön ikkunasta ja mietin, että "tästä tulee hyvä päivä". Ja silloinhan siitä tulee :)

Kynttilät, joita poltan nykyään kai ympäri vuoden. Ennen ajattelin, että kynttilät kuuluvat pimeään talveen ja kerätään kevään koittaessa pois. Nyt en ole kerännyt. Elävä tuli rauhoittaa ja tuo ihanan lempeän tunnelman koko huoneeseen, vaikka valoa riittäisi ilmankin. Tänään posti toi taas uusia suolatuikkulyhtyjä, jotka palavat parhaillaankin ikkunalaudoilla. Uskon niiden tasapainottavan huoneen energiaa, tunnen niin. Hyvä mieli :)

Kevät, mulle vuodenajoista rakkain, vaikka olen oppinut pitämään jopa syksystä. Aurinko tuo tullessaan uutta, raikasta energiaa, jota pitkän pimeän talven jälkeen todella tarvii. Mikä onni asua täällä pohjoisessa, missä vuodenaikojen vaihtumisen todella huomaa. Meillä on oikeastaan useampi vuodenaika kuin neljä, sillä alkukeväinen Lappi on aivan toisenlainen kuin toukokuinen. Kuten myös elokuun lopun syksy näyttää ja tuoksuu täysin eriltä kuin lokakuinen. Ihana pohjoinen <3

Puolisoni. Tätä pohdin pitkään. Mutta päädyin lisäämään hänet tähän, vaikka toisinaan tuntuu, ettei hyvä mieli ole ensimmäinen asia, jota hän minulle tarjoaa. Mutta kuten lapsetkin, myös mieheni on suurimpia opettajiani tässä elämässä. Joka kerta, kun selviämme jostakin myrskystä tai karikosta, olemme himpun verran vahvempia yhdessä, askeleen lähempänä tasapainoa, yhden opinkappaleen lisää omaksuneita, ja onnellisia siitä, ettei sekään myrsky repinyt meitä maasta juurineen. Ja myrskyävien päivien jälkeen ilma on raikasta hengittää ja taivas jotenkin entistäkin sinisempi. Joten kaikkine suruineen ja haasteineenkin, suhteemme tuo hyvää mieltä, uskoakseni meille molemmille.

Ja koska hän juuri saapui paikalle, nappasi tv:n päälle, kas kun sieltä tulee Mestareiden liigaa, ja siten pyyhkäisi seesteisen tunnelmani johonkin kaukaisuuteen, tämä Hyvän mielen lista päättyy tähän. Olihan siinä jo monta, monta iloa tuovaa asiaa <3

Koska en hirveästi enää seuraa toisten blogeja, ajanhallinnallisista syistä, en nyt jaa tätä eteenpäin. Joka haluaa, saa tämän tästä mukaansa ottaa :) Tästedes lupaan jatkaa tätä kirjoittelua, vähintään kerran viikossa. Joten palataan <3

pee.äs. nyt ei jaksa oikolukia, koita saaha selevää...