Ollaan hiljaa vain, kun sanat turhaa on...

Hmmm... sain eilen uuden idean, jolta nyt en saa rauhaa... esittelin tämän hetki sitten Ryhmän tapaamisessa ja nyt teen sen myös täällä. Katsotaan, mitä tästä taas seuraa.. :)

Nimittäin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olis ihanaa päästä johonkin joogaviikonloppuun tai retriittiin tai jotain. Viime viikolla sitten erään iha-naisen kans sovittiin, että tammikuussa paastotaan ja loppukuusta sitten retriittiin johonkin päin Suomea. Selailtiin "alan lehtiä" (Voi hyvin, Luontaisterveys jne.) ja etsittiin sopivaa paikkaa. Ei heti kyllä löytynyt. Sitten surffailin muutamana iltana netissä etsimässä sitä juuri meille oikeaa retriittiä. Mutta ei löytynyt vieläkään.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Järjestän sen itse! Eilen illalla idea välähti salaman lailla mieleen ja tuntui heti oikealta ja sopivalta. Laitoin tälle ystävälleni viestin, jonka kanssa oli sovittu tästä, että "kuule, mitäs jos järjestän retriitin ite?". Ja vastaus kuului, että miten me ei heti tuota huomattu ajatella :) Sovittiin, että järjestetään se vaikka kahdestaan, jos kukaan muu ei innostu!

No, keksin paikankin heti, nimittäin Raattamassa sijaitseva Hotelli Vuontispirtti, joka on aivan upealla paikalla Pallastunturin juurella. Olin varma, että se on juuri se paikka. Siellä on taatusti parhaat energiat, se on riittävän kaukana ja silti lähellä ja siellä on oikealla tavalla rauhallista. Tänään sitten soitin kyseiseen paikkaan, ja pettymys oli melkoinen, kun kuulin, että paikka on kiinni, avataan vasta helmikuun loppupuolella ja ryhmäkoon pitäisi olla vähintään 30 henkeä, että se avattaisiin. Blaah. Ei siis sinne :( Etsiskelin netistä mahdollisia muita leirikeskuksia tai mökkikyliä, joita voisi ajatella tähän tarkoitukseen. Kuitenkin oli sen verran töitä, etten ehtinyt kovin paljon perehtyä eri paikkoihin ja jätin asian odottamaan parempaa hetkeä.

Tänään oli sitten myös Ryhmän kokoontuminen, kuten jo mainitsinkin. Illan päätteeksi esittelin tämän ajatuksen ryhmäläisille: Järjestän hiljentymisen ja henkisen kasvun viikonlopun, jossa ollaan pääosin hiljaa. Retriitissä pidetään täydellinen tauko tv:stä, netistä, puhelimesta, lukemisesta ja puhumisesta. Usein retriiteissä kieltäydytään myös kirjoittamisesta, mutta ajattelin, että päiväkirjan tai muun kirjoittaminen voisi helpottaa hiljaisuudessa olemista. Lisäksi erilainen taiteellinen ilmaisu sopii kuvaan, esim. maalaustarvikkeet voidaan ottaa mukaan. Päivän ohjelmaan kuuluu helppoa joogaa, rentoutumisharjoituksia, meditaatiota, ulkoilua, saunomista ja ennen kaikkea Olemista. Hiljaa, oman itsen kanssa olemista. Mutta kuitenkin ryhmässä, yhdessä, ilman erakkomaista vetäytymistä. Ajatuksena on myös, ettei mitään taloustöitä tarvitse tehdä, ja siksi täytyy löytää paikka, jossa on mahdollista ostaa täysihoito. Tai vaikkapa hankkia catering-yritys toimittamaan ruuat. Tai valmistaa itse ruuat ennen retriittiä valmiiksi. Joka tapauksessa siis on tarkoitus järjestää olosuhteet, joissa ei tarvitse pyrkiä eikä suorittaa.

Hiljaisuudessa oleminen ei tarkoita sitä, että suu teipataan kiinni, ettei saa sanoa kerrassaan mitään. Saa sanoa esimerkiksi, että "menen nyt ulos kävelemään" tai"ojennatko sen maitopurkin". Mutta pääosin ollaa hiljaa, eikä varsinkaan rupatella säästä tai Saana Parviaisesta. Joissain retriiteissä ollaan kertakaikkisen hiljaa, aivan hiljaa, mutta ajattelin, että tähän viikonloppuun sisältyy myös jotain keskustelua valituista aiheista, tai ainakin mahdollisuus pyytää kahdenkeskistä juttutuokiota, jos mieleen nousee niin paljon asiaa, että on pakko saada sitä purkaa. Yleensä retriiteissä myös pidetään ns. virikepuheita, joissa ohjaaja puhuu valituista aiheista. Mutta koska idea on niin tuore, en vielä osaa sanoa, miten tässa tapauksessa tehdään, enkä kertoa tarkkaa ohjelmaa. Sen tiedän, että tapahtuma on tammikuun lopulla, joko viimeisenä tai toiseksi viimeisenä viikonloppuna.

Hiljaisuudessa ollessa tulee tilaa omalle sisäiselle äänelle, jota arkisen metelin ja kiireen keskellä ei kuule. Retriitti voimaannuttaa, akut saa ladattua täyteen. Kokemukset retriiteistä kertovat, että parin päivän hiljaisuuden jälkeen tuntuu siltä kuin olisi ollut lomalla kaksi viikkoa. Oman sisäisen äänen kuunteleminen voi auttaa ohjaamaan elämää oikeaan suuntaa, sinne minne itse todella haluaa, ei sinne, minne uskoo, että on pakko mennä. Sisäinen ääni voi kertoa sellaisia vaihtoehtoja, joita ei aikaisemmin ole huomannutkaan tai joita on pitänyt mahdottomina toteutettaviksi. Hiljentyminen tuo taatusti elämään jotain uutta.

Kerrottuani tämän suunnitelman porukalle, osallistujia olikin jo itseni lisäksi 6 henkilöä :) En todellakaan uskonut, että kaikki innostuvat tällä tavalla, halusin vain jakaa ideani ja innostukseni ja kuulla mielipiteitä. Olisin voinut odottaa myös sellaisia kommentteja, että "ihan kiva, mutta ei minun juttu" tai että "minä en voi kuvitellakaan olevani hiljaa niin kauan". Mutta lähes kaikki ilmoittautuivat mukaan! Mietittiin siinä yhdessä myös sitä paikkaa ja muutamia ideoitakin tuli, että missä voisi olla sopivat tilat. Paikan pitäisi olla sellainen, että majoittuminen olisi omissa huoneissa, korkeintaan kahden hengen huoneissa, jotta tarvittaessa pääsee omaan rauhaan ottamaan päiväunet tai vaikka itkemään tai nauramaan, jos siltä tuntuu. Jotain paikkaa aiottiin kysyäkin lähiaikoina.

Mutta. Yksi ryhmäläisistä jäi vielä viimeiseksi rupattelemaan ja totesi sitten, ettei pitäisi mahdottomana sitä Vuontispirttiä ja 30 hengen ryhmää. Että äkkiäkös siihen kerätään porukka kokoon, jos alle vuorokaudessa mukana on jo 7 henkilöä. Nii-in. Päivällä soittaessani Vuontispirtille tällainen ajatus oli utopiaa, mutta mietittyäni asiaa olen jo varovaisesti sitä mieltä, että ehkäpä se voisi olla ajattelemisen arvoinen juttu... että saataisiin niin iso määrä porukkaa mukaan... hmmmm. Mitäs mieltä olet? :)