... siis tämän paastoamisen kanssa, viimeinen päivä käsillä. Eikä vieläkään mitenkään liian vaikealta ole tuntunut. Selvästi huomaan, että elimistö on lepotilassa, se on hyvä tunne. Ja painoa oli kadonnut huikeat 6 kiloa viikon aikana, mutta puolethan ainakin heilahtaa takaisin heti, kun alkaa syödä.
Kaikkein vaikeinta on ollut mielen kannalta. Vaikka fyysistä nälkää en ole tuntenut oikeastaan koko tänä aikana niin mieli on tehnyt vaikka mitä. Toissa iltana kylästeltiin yhden kaverin luona ja siellä tehtiin etanoita, minun suurinta herkkua!!! Vaati ihan todellista itsekuria katsoa vierestä, kun toiset herkutteli valkosipulietanoilla, tuoreella patongilla ja jalopenopoppersseilla. Minä join vettä. Ehkä suurin ponnistus siinä oli olla kuitenkin hyvällä mielellä. Kyllähän asioista voi pitäytyä ja sitten kiukutella sitä. Haaste onkin siinä, että voi hyväksyä, että te nyt syötte ja minä en, eikä siinä sen kummempaa. Vähän niin kuin muussakin elämässä; täytyy osata hyväksyä, että tämä on minun tapani ja tuo teidän, ja kaikki tähän maailmaan kuitenkin mahdutaan. Nyt voin todeta, että tänään kyllä tunnen itseni voittajaksi! Muutaman päivän totuttelujakso on vielä edessä, kun elimistö pitää opettaa hiljalleen taas ruualle. Mutta kuitenkin, huomenna saa jo syödä jotain.
Viiden päivän aikana kyllä todella tuli selväksi, kuinka merkittävä osa syöminen on ihmisen elämästä. Ja kun siitä hetken aikaa pitäytyy, uskon, että nyt sitä arvostaa ihan erilailla ainakin muutaman viikon ajan. Ens viikon ruokalistaan kuuluu ainakin niitä etanoita, itse tehtyä leipää, lohisalaattia, grillattuja sieniä, itse tehtyä jäätelöä ja mansikoita. Ja aion nauttia näistä kaikista oikein kunnolla ja rauhassa. Kattaa pöydän ja istua alas. Kiireinen kevät ja alkukesäkin tuli elettyä niin, että söin palan sitä ja toisen tätä, aina ikään kuin ohi mennen. Nyt aion taas keskittyä tekemään ruokaa ja sitten nauttimaan siitä. Lapset olkoon apukokkeina niin ei ole se aika heiltä pois :) Eli toisin sanoen, sain tämän paastoamisen seurauksena arkeen uuden, ison ilon aiheen, syömisen! Ei ollenkaan hukkaan heitettyä itsensä kurittamista!
Muutamia pieniä ihmeellisiä asioita on sattunut viime päivinä, kirjaan ne tähän lyhyesti... Toissa iltana, kun lapset jo nukkuivat, napsahti digiboxi ja kotiteatteri itsestään päälle. Ajattelin ensin, että kävi sähkökatko ja siksi koneet käynnistyivät, mutta muut laitteet eivät regoineet, eikä valot räpsyneet. Vastaavia on sattunut meillä ennenkin, tv menee itsestään päälle ja sammuu yms. yms. Kristallilapsilla voi olla sähkölaitteisiin tällainen vaikutus, mutta en tiedä oliko nyt kyse siitä vai jostain muusta. Ehkä jollakin on jotain asiaa.
Seuraavana aamuna istuin ruokapöydän ääressä lukemassa lehteä, kun huomasin, että kattoon heijastui kirkas valo, joka oli ihan selkeä ketun kuva! En keksinyt, mistä se heijastuma tuli, vaikka yritin sitä paikallistaa. En myöskään ehtinyt ottaa siitä kuvaa, se katosi sillä aikaa, kun hain kameraa. Se kettu oli sellainen kuin Pikku Prinssi -kirjassa on. Luulenkin, että se kirja pitäisi lukea taas, edellisestä kerrasta on muutama vuosi ja varmasti siitä löytyisi taas jotain uutta.
Muutamaa tuntia myöhemmin mentiin lasten kanssa puistoon. Oltiin oltu siinä kymmenisen minuuttia, kun tuli ajatus, että pitääpä hakea puhelin autosta, joku voi soittaa. Yleensä mulla on puhelin autossa, jos ollaan kaupassa tai puistossa tms. Saattaa joskus olla päiväkausiakin poissa matkasta. Ja kun avasin auton oven, niin siellähän se puhelin soi. Sieltä soitti lähetti, joka oli meidän pihalla tuomassa mulle uutta työtuolia, eikä ketään ollut kotona. No, koska vastasin, niin hän jätti paketin tänne pihalle ja otti ikään kuin puhelinkuittauksen.
Ja vielä, viime yönä pienempi pojista heräsi tapansa mukaan keskellä yötä itkemään ja tulin hänen kanssaan alakertaan, ettei toinenkin poika herää. Ehdimme tulla keittöön asti, kun kuuntelin, että miehenikin tulee alas, kun kuului askeleet. Vaan ei sieltä ketään tullut. Aamulla, kun kysyin, niin ei hän ollut edes herännyt.
Jonkun mielestä sattumia, minun mielestä jotain enemmän. Nyt pakkaan Pikku Prinssin laukkuun ja alan valmistatua Helsinkiin lähtöön. Jatkuu ensi viikolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti